Yhdysvaltain senaatti

Yhdysvaltain varapresidentti on senaatin puheenjohtaja. Hän saa äänestää vain senaatin äänten mennessä tasan. Hänen poissa ollessaan virkaa hoitaa senaattorien keskuudesta valittu puheenjohtaja pro tempore,[1] joka on tavan mukaan enemmistöpuolueen virkaiältään vanhin senaattori. Käytännön puheenjohtajan työ delegoidaan yleensä virkaiältään nuoremmille senaattoreille (toisinaan myös vähemmistöpuolueelle), jotta toimintatavat tulisivat heille tutuksi.[2]

Kunkin senaattorin kausi kestää kuusi vuotta. Vaalit järjestetään joka toinen vuosi ja senaattoreista valitaan kerralla kolmasosa. Senaattorit on jaettu kolmeen "luokkaan" (class) ja kunkin osavaltion senaattorit kuuluvat joko luokkiin 1 ja 2, 1 ja 3 tai 2 ja 3: esimerkiksi vuonna 2000 valittiin ykkösluokan senaattorit, vuonna 2002 kakkosluokan senaattorit ja vuonna 2004 kolmosluokan senaattorit.

Osavaltioiden senaattipaikat on jaettu luokkiin niin, että kussakin luokassa on mahdollisimman lähelle sama määrä senaattoreita. Jotta uuden osavaltion mahdollisesti liittyessä Yhdysvaltoihin taataan, että senaatista valitaan jatkossakin kerralla kolmasosa, uuden osavaltion senaattoriparista vähintään yksi istuu alle kuusi vuotta ja toinen istuu häntä kaksi tai neljä vuotta vähemmän. Jos yhdessä luokassa on vähemmän senaattoreita kuin kahdessa muussa, yksi uusi senaattori tulee siihen luokkaan ja toisen senaattorin luokka valitaan kolikonheitolla; jos kahdessa luokassa on vähemmän senaattoreita kuin yhdessä, he tulevat noihin kahteen luokkaan ja kummankin senaattorin luokittelu päätetään kolikonheitolla.

Senaatin vaalissa koko osavaltio on yhtä vaalia. 45 osavaltiossa puolueet järjestävät esivaalit, joiden voittajat ovat ehdolla varsinaisessa vaalissa. Senaattoriksi valitaan eniten ääniä saanut ehdokas (pluraliteettijärjestelmä). Viidessä muussa osavaltiossa vaalitapa on erilainen:

• Georgiassa ja Louisianassa on käytössä kaksivaiheinen kierrosvaalitapa sekä puolueen sisäisessä esivaalissa että varsinaisessa vaalissa. Jos kukaan ei saa äänten enemmistöä, pidetään kahden eniten ääniä saaneiden kesken uusintakierros, jossa valituksi (esivaalissa puolueen senaattoriehdokkaaksi ja varsinaisessa vaalissa senaattoriksi) tulee eniten ääniä saanut ehdokas.
• Kaliforniassa ja Washingtonissa esivaalit ovat kaikille ehdokkaille yhteiset puolueesta riippumatta. Muilta osin kyseessä on samanlainen kierrosvaali kuin Georgiassa ja Louisianassa: varsinaisessa vaalissa ovat ehdolla kaksi esivaalissa eniten ääniä saanutta ehdokasta.
• Mainessa edustajat valitaan siirtoäänivaalitavalla järjestettävässä enemmistövaalissa, jossa äänestäjä asettaa ehdokkaat vaalilippuun paremmuusjärjestykseen. Jos kukaan ei saa enemmistöä ykköspaikoista, vähiten ykköspaikan ääniä saanut karsitaan ensimmäisessä laskennassa. Seuraavassa laskennassa lasketaan kakkospaikan äänet, ja jos kukaan ei saa niistäkään enemmistöä, vähiten kakkospaikan ääniä saanut karsitaan ja niin edelleen. Kussakin laskennassa karsitaan yksi ehdokas niin kauan, kunnes jollakulla ehdokkaista on laskennan päätteeksi enemmistö äänistä. Vaalitapaa käytetään sekä puolueiden sisäisissä esivaaleissa että varsinaisessa vaalissa.

• Tilanne tammikuussa 2023
• Nimen edessä oleva järjestysnumero tarkoittaa senaattorin luokkaa. Ensimmäisen luokan kongressikausi päättyy 2025, toisen 2027 ja kolmannen 2029.
• Suluissa oleva kirjain tarkoittaa senaattorin puoluetta: D = demokraatit, R = republikaanit, I = sitoutumaton (independent). DFL ja D-NPL ovat Minnesotan ja Pohjois-Dakotan paikallispuolueita, jotka ovat osa demokraattista puoluetta.

Senaatti kokoontui ensimmäisen kerran 4. maaliskuuta 1789 New Yorkin Federal Hallissa. Vuosina 1790–1800 kongressi kokoontui Philadelphiassa ja vuodesta 1800 se on kokoontunut Washingtonissa.[1]

• MacNeil, Neil – Baker, Richard A.: The American Senate: An Insider’s History. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-536761-4.

• Yhdysvaltain senaatin virallinen sivusto (englanniksi)