Wayne Gretzky
Wayne Douglas Gretzky (s. 26. tammikuuta 1961 Brantford, Ontario, Kanada) on ammattilaisuransa lopettanut kanadalais-yhdysvaltalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n mukaan Gretzkyä pidetään yleisesti kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana.[3]
| Wayne Gretzky | |
|---|---|
 Gretzky Torinon talviolympialaisissa 2006 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. tammikuuta 1961 Brantford, Ontario, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada Yhdysvallat |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi |
The Great One Väinö, Ysiysi[1] |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 183[2] cm |
| Paino | 86 kg |
| Pelinumero | 99 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1978–1999 |
| Seurat |
WHA Indianapolis Racers Edmonton Oilers NHL Edmonton Oilers Los Angeles Kings St. Louis Blues New York Rangers |
| Hockey Hall of Fame | |
|
1999 |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.gretzky.com | |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
 |
Edmonton Oilers | 1984 |
|
Edmonton Oilers | 1985 |
|
Edmonton Oilers | 1987 |
|
Edmonton Oilers | 1988 |
Gretzky pelasi Pohjois-Amerikan NHL-liigassa yhteensä 20 kauden ajan edustaen Edmonton Oilersia, Los Angeles Kingsiä, St. Louis Bluesia ja New York Rangersia voittaen NHL:n Stanley Cup-mestaruuden neljä kertaa. NHL:n runkosarjassa Gretzky pelasi yhteensä 1 487 ottelua tehopistein 894+1 963=2 857. Hänen pistekeskiarvonsa NHL:ssä on 1,92 tehopistettä yhtä ottelua kohden, minkä johdosta hän on liigan historian kaikkien aikojen paras pistemies, maalintekijä sekä eniten maalisyöttöjä antanut pelaaja.
NHL:ssä Gretzky ylitti 200 tehopisteen rajan neljä kertaa runkosarjan aikana, eikä yksikään toinen pelaaja ole kyennyt ylittämään kyseistä rajaa kertaakaan.[4] Päättäessään ansiokkaan pelaajauransa vuoden 1999 keväällä kauden 1998–1999 päätteeksi Gretzky piti hallussaan neljääkymmentä runkosarjan ennätystä, viittätoista pudotuspeliennätystä ja kuutta NHL:n tähdistöottelussa saavutettua ennätystä. Hän on myös voittanut NHL:n herrasmiespelaajalle jaettavan Lady Byng Memorial Trophyn viidesti, useammin kuin yksikään toinen pelaaja.[5] Hän myös puhui usein julkisesti haluavansa kitkeä väkivaltaiset kaukalotappelut jääkiekosta kokonaan.[6]
Gretzky pelasi viimeisen NHL-ottelunsa 18. huhtikuuta 1999 New York Rangersin kotiareenalla Madison Square Gardenissa. Edmonton Oilers jäädytti Gretzkyn pelinumeron 99 hänen aktiiviuransa jälkeen 1. lokakuuta 1999. Gretzkyn pelinumero jäädytettiin koko NHL:ssä 6. helmikuuta 2000, eikä kenenkään toisen pelaajan pelinumeroa ole edelleenkään jäädytetty NHL:ssä koko liigan laajuisesti. Ympäri maailmaa tätä numeroa myös kunnioitetaan, sillä esimerkiksi SM-liigassa ei ole Gretzkyn jälkeen kukaan ottanut pelinumeroa 99, vaikka sitä ei virallisesti ole kielletty.
Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta Gretzky edusti vain muutamaan otteeseen. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin hän osallistui ainoastaan vuonna 1982, sillä muutoin hän pelasi joka kevät joukkueineen NHL:n pudotuspeleissä. Gretzky edusti maataan neljässä Kanada-cup-turnauksessa ja kerran olympiakisoissa sekä maailmancupissa. Aikuisten maajoukkuetasolla hän saavutti kuusi ja alle 20-vuotiaiden tasolla yhden mitalin.
Nuoruusvuodet
Gretzkyn äiti Phyllis (o.s. Hockin, k. 2005) oli brittiläistä sukua ja syntyi ja kasvoi Parisissa, Ontariossa[7]. Gretzkyn isänisä Anton "Tony" Gretzky oli puolalainen siirtolainen, joka muutti vuonna 1917 Venäjältä nykyisen Valko-Venäjän alueelta Yhdysvaltoihin Chicagoon aikomuksenaan liittyä Yhdysvaltain armeijaan. Kanadan armeijassa maksettiin kuitenkin parempaa palkkaa, ja hän muuttikin pian Winnipegiin Kanadaan.[8][9] Vuonna 1932 Anton ja Mary Gretzky perustivat vihannestarhan lähelle Brantfordia.[9] Waynen isän Walter Gretzkyn mukaan Anton ja Mary olivat valkovenäläisiä,[10] mutta he ovat voineet olla myös Valko-Venäjällä asuneita puolalaisia, sillä Wayne Gretzky on toisinaan vitsaillut puolalaisilla juurillaan.
Jääkiekkoa Wayne opetteli pelaamaan jo kaksivuotiaana kotinsa takapihalla isänsä jäädyttämällä kentällä. Hän harjoitteli ahkerasti luistelua, laukomista ja mailankäsittelyä. Kuusivuotiaana Gretzky aloitti pelaamisen joukkueessa, jossa osa pelaajista oli kymmenvuotiaita eli häntä neljä vuotta vanhempia. Jo nuorena Gretzky oli niin lahjakas pelaaja, että hän pelasi vuosia itseään vanhempien sarjoissa. Viimeisellä juniorikaudellaan Brantfordissa Gretzky teki 85 ottelussa 378 maalia ja 139 syöttöä eli yhteensä 517 tehopistettä. Juniorisarjoissa Wayne sai lempinimen ”valkoinen tornado”, joka perustui hänen nopeuteensa ja siihen, että hän käytti valkoisia pelihanskoja.[11]
14-vuotiaana Gretzky jätti liian pieneksi jääneen kotikaupunkinsa ja muutti Torontoon. Torontossa Gretzky pelasi ensin Toronto Natsissa ja seuraavaksi OHA-liigan Peterborough Petesissä. Kausi 1977–1978 oli ainoa täysi kausi, jonka Gretzky pelasi kokonaan OHA:ssa. Seuraavasta kaudesta osan hän pelasi Kanadan nuorten jääkiekon MM-joukkueessa, mutta voitti silti OHA:n pistepörssin.[11]
Kaudella 1978–1979 pelatessaan OHA:n Sault Ste. Marie Greyhoundsissa Gretzky olisi halunnut käyttää esikuvansa Gordie Howen numeroa 9, mutta se oli joukkueessa jo käytössä. Gretzky pelasi jonkin aikaa numerolla 19, joka vaihtui sitten numeroon 14. Valmentaja Muzz MacPherson kehotti Gretzkyä kokeilemaan numeroa 99 Phil Espositon ja Ken Hodgen lailla.[12] Ensimmäisessä ottelussa, jossa Gretzky käytti numeroa 99, yleisö naureskeli numerolle aluksi, mutta ottelun jälkeen nauru hiljeni Gretzkyn tehtyä kolme maalia eli kypärätempun.[13] Gretzky mieltyi numeroon, eikä tämän jälkeen luopunut siitä.[14]
Ammattilainen Gretzkystä tuli kaudella 1977–1978 hänen siirryttyään WHA-liigan Indianapolis Racersiin. Indianapolisissa Gretzky ehti pelata vain kahdeksan ottelua ennen kuin Racers myi hänet vielä tuollon WHA-liigassa pelanneelle Edmonton Oilersille. Gretzky olisi mieluummin siirtynyt OHA:sta suoraan NHL:ään, mutta liigan ikäraja oli tuolloin 20 vuotta. OHA-sarjaan jäämisen Gretzky ei nähnyt kehittävän uraansa, joten WHA oli paras vaihtoehto.[11] Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan Gretzky oli WHA:n pistepörssin kolmas pistein 46 + 64 = 110.[15]
NHL-ura
Edmonton Oilers
Gretzky teki Edmonton Oilersin omistaja Peter Pocklingtonin kanssa poikkeuksellisen kahdenkymmenen vuoden henkilökohtaisen sopimuksen, jonka oli määrä kestää vuoteen 1999 asti. Gretzky aloitti uransa NHL:ssä (National Hockey League) syksyllä 1979, kun WHA yhdistyi NHL:ään. NHL:n sääntöjä muutettiin siten, että WHA:n useat alaikäiset juniorit saattoivat jatkaa uraansa NHL:ssä.
Vaikka moni ei uskonut Gretzkyn kykenevän NHL:ssä samanlaisiin tehoihin kuin WHA-liigassa, Gretzky oli jo ensimmäisellä NHL-kaudellaan jaetulla ykkössijalla pistepörssissä Marcel Dionnen kanssa tehopistein 51 + 86 = 137. Gretzky myös kirjasi kaudella eniten syöttöjä runkosarjassa. Tulokaskaudellaan Gretzky ajautui uransa ensimmäiseen tappeluun Chicago Black Hawksin Doug Lecuyeria vastaan. Uransa aikana Gretzky osallistui tappeluun vain kolmesti.[16]
Jo toisella NHL-kaudellaan Gretzky rikkoi Bobby Orrin syöttöennätyksen ja Phil Espositon piste-ennätyksen jakamalla 109 syöttöä ja tekemällä 164 tehopistettä. Kauden kruunasivat Art Ross ja Hart Memorial Trophyt.[11]
Kaudella 1980–1981 Gretzkyn oikealla laidalla alkoi pelata suomalaistulokas Jari Kurri. Kurrin tulo Gretzkyn ketjuun näkyi ajoittain itsekkyydestä syytetyn keskushyökkääjän plus-miinustilastojen parantumisena. Kaksikolle tyypillistä oli kiekon siirto yhdellä kosketuksella sinne, minne toinen oli vasta menossa. Kaikkiaan hyökkääjät pelasivat Edmontonissa yhdessä kahdeksan kautta, joiden aikana Kurri syötti Gretzkyn maaleista 196.[17] Vastaavasti Gretzky syötti Kurrin maaleista 364. Heistä puhutaan yhä liigan kaikkien aikojen kovimpana ja legendaarisimpana kaksikkona.[18][19]
Kaudella 1981–1982 Gretzky teki ennätykselliset 92 maalia. Kukaan muu ei ollut aiemmin saavuttanut yhdellä kaudella edes 80 maalin rajaa. Gretzky saavutti ensimmäisenä pelaajana 200 tehopistettä 92 maalillaan ja 120 syötöllään (yhteensä 212).[11] Seuraavina kausina Gretzky paranteli joka kerta omaa yhden kauden syöttöennätystään (125, 135, 163) ja saavutti lopullisen yhden kauden piste-ennätyksensä (215 pistettä).
Kausi 1982–1983 ei ollut aivan edellisen veroinen, mutta silti Gretzky voitti maali- ja pistepörssit 71 maalilla ja 125 syötöllä. Samalla kaudella hän osallistui myös uransa toiseen tappeluun Minnesota North Starsin Neal Brotenia vastaan.[16] Kauden jälkeen Gretzky palkittiin jälleen NHL:n arvokkaimpana pelaajana niin pelaajien kuin pelaajayhdistyksenkin puolesta.
Vaikka Jari Kurri oli vakiinnuttanut nopeasti paikkansa Gretzkyn rinnalla, ketjun vasenta laitahyökkääjää haettiin pitkään. Paikalla kokeilivat muun muassa Mike Krushelnyski, Willy Lindström, Jaroslav Pouzar ja Raimo Summanen. Kaudella 1983–1984 ketju sai lopulta toisen helsinkiläisen laiturin, kun Esa Tikkanen istutettiin Edmontonin ykkösvitjaan. Tikkasen rooliin kuului tilan raivaaminen taitaville ketjukavereille, Gretzkyn koskemattomuuden varjeleminen ja kulmissa taisteleminen. Syvyyssuunnassa Oilersin ykkösketjun takana peliä teki Hockey Hall of Fame -puolustaja Paul Coffey.
Keväällä 1984 Gretzky ajautui viimeistä kertaa urallaan tappeluun. Chicago Blackhawksin Bob Murray sai kunnian olla viimeinen Gretzkyn kanssa tapellut.[16]
Kun Gretzky myytiin Oilersista Los Angeles Kingsiin kauden 1987–1988 päätteeksi, hänellä oli hallussaan 49 NHL-ennätystä, mikä oli jo sinänsä ennätys.
Alipalkatuksi joutuneen Gretzkyn henkilökohtainen sopimus Oilersin omistaja Peter Pocklingtonin kanssa oli korvattu pelaajan vaatimuksesta tavanomaisemmalla pelaajasopimuksella Oilersin organisaation kanssa vuonna 1987. Uusi sopimus antoi Gretzkylle oikeuden sen purkamiseen kolmen vuoden jälkeen. Talousvaikeuksiin ajautunut Pocklington näki Gretzkyn olevan täydellinen markkinatuote, jonka arvo oli kuitenkin kääntymässä hänen kannaltaan laskusuuntaan kolmen vuoden määräajan lähestyessä. Gretzkyn pelaajaoikeudet hankkineen Los Angelesin Kingsin omistaja Bruce McNall puolestaan ymmärsi, että jos hän tarjoaisi Gretzkylle paremman korvauksen myös PR-tilaisuuksista, joukkueenkin tulot lähtisivät samalla kasvuun. Hän oli oikeassa, mutta sai näin aikaan NHL:n palkkatason huiman ja nopean nousun, mikä taas teki NHL:stä entistä enemmän bisnestuotteen.
Los Angeles Kings
Wayne Gretzky pelasi Los Angeles Kingsin joukkueessa kahdeksan kautta. Heti Gretzkyn ensimmäisellä Los Angelesin-kaudella Kings eteni pudotuspeleihin, joissa se pudotti ensimmäisellä kierroksella jatkosta Gretzkyn entisen seuran Edmonton Oilersin. Gretzky teki tuolla kaudella 54 maalia ja antoi 114 maaliin johtanutta syöttöä, yhteensä 168 pistettä. Kingsin taival pudotuspeleissä kuitenkin päättyi toisella kierroksella. Vastustajana otteluparissa oli Calgary Flames, joka eteni lopulta Stanley Cup-voittoon. Kauden päätteeksi Gretzky palkittiin Hart Trophylla.
Seuraavalla kaudella Gretzkyn entinen joukkue Oilers voitti ensimmäisen mestaruutensa ilman Gretzkyä. Tuo voitto on toistaiseksi Edmonton Oilersin viimeisin. Gretzky ei voittanut Stanley Cupia uudelleen enää Oilersista lähdettyään. Finaaliin asti Gretzky pääsi Kingsin kanssa kaudella 1992–1993, mutta tuolloin Montreal Canadiens vei Stanley Cupin otteluvoitoin 4–1. Gretzkyn joukkuekavereina pelasivat tuolla kaudella muun muassa kaksi jo Oilersin ajoilta tuttua joukkuekaveria: Jari Kurri ja Marty McSorley.
Gretzky voitti uransa viimeisen pistepörssin voitosta myönnettävän Art Ross Trophyn kaudella 1993–1994 pelatessaan Kingsissa. Tuo kausi oli kuitenkin ensimmäinen, jolloin Gretzkyn joukkue ei selvinnyt pudotuspeleihin.
St. Louis Blues
Kaudella 1995–1996 Los Angeles Kings näytti jäävän ulos pudotuspeleistä, joten Gretzky kaupattiin kesken kauden St. Louis Bluesiin Brett Hullin seuratoveriksi. Gretzky ja Hull eivät soveltuneet parivaljakoksi niin hyvin kuin oli odotettu. Loppukaudella Gretzky pelasi Bluesin riveissä 18 ottelua tehopisteillä 8+13=21. Blues eteni pudotuspeleihin, mutta putosi kuitenkin jatkossa toisella kierroksella Detroit Red Wingsiä vastaan.
Keväällä 1996 Gretzkystä tuli vapaa pelaaja, joten hän oli vapaa siirtymään mihin tahansa seuraan.
New York Rangers
Gretzky valitsi uudeksi seurakseen kevään 1994 Stanley Cup-mestari New York Rangersin, jossa hän sai tilaisuuden pelata entisen seurakaverinsa Mark Messierin kanssa. Gretzkyn pelillinen rooli uran loppupuolella painottui entistä vahvemmin pelinrakentajana toimimiseen. Hän antoi Rangersissa pelaamissaan 234 ottelussa 197 maaliin johtanutta syöttöä, mutta teki vain 57 maalia.
Keväällä 1997 Rangers eteni pudotuspeleissä konferenssin finaaleihin. Joukkue putosi Stanley Cup-finaaleista häviten Philadelphia Flyersille otteluvoitoin 4–1.
Gretzkyn kaksi viimeistä NHL-kautta päättyi jo runkosarjaan. Hän pelasi uransa viimeisen ottelun Rangersin paidassa 18. huhtikuuta 1999 Madison Square Gardenissa Pittsburgh Penguinsia vastaan.[20] Gretzky merkkautti viimeisessä ottelussaan yhden syöttöpisteen Brian Leetchin maaliin. Rangers hävisi ottelun jatkoajalla 2–1. Gretzkystä tuli NHL:n toiseksi viimeinen pelaaja, joka oli aloittanut uransa WHA-liigassa. Viimeiseksi jäi hänen pitkäaikainen joukkuetoverinsa Mark Messier.
Kun viidettäkymmenettä NHL All-Stars-ottelua pelattiin, ottelun alkuseremonioissa julistettiin, ettei numeroa 99 saa NHL:ssä Gretzkyn jälkeen enää käyttää, vaan numero jäädytettiin kaikissa joukkueissa.[21] Gretzky nimettiin myös välittömästi kauden päätteeksi Hockey Hall of Fameen, jolloin hänestä tuli kymmenes pelaaja, joka sai kyseisen kunnian heti uransa päätettyään.
Viimeisen kautensa päätteeksi Gretzky sai vielä yhden henkilökohtaisen NHL-palkinnon, Lady Byng Memorial Trophyn, joka myönnettiin hänelle, koska hän osoitti kauden aikana suurinta urheiluhenkeä sekä herrasmiesmäistä käytöstä yhdistettynä pelaamisen laadukkaaseen tasoon.[22]
Maajoukkueura
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Gretzkyn pelipaita talviolympialaisista 1998. | |||
| Maa: Kanada | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| Nuorten MM-kilpailut | |||
 Pronssia | Kanada 1978 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Pronssia | Suomi 1982 | jääkiekko | |
| Kanada Cup | |||
 Hopeaa | 1981 | jääkiekko | |
 Kultaa | 1984 | jääkiekko | |
| Kultaa | 1987 | jääkiekko | |
| Kultaa | 1991 | jääkiekko | |
| World Cup | |||
| Hopeaa | 1996 | jääkiekko | |
Gretzky edusti maataan ensimmäisen kerran jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1978, jolloin Kanada voitti pronssia. Turnauksessa Gretzky oli 16-vuotias ja teki kisoissa kaksi hattutemppua[23]. Seuraavan kerran 16-vuotias kanadalaispelaaja teki hattutempun vuoden 2022 kisoissa, kun Connor Bedard teki Itävaltaa vastaan neljä maalia[23]. Vuoden 1978 kisojen jälkeen Gretzky aloitti ammattilaisuransa. Hänen ensimmäinen aikuisten arvokilpailunsa oli vuoden 1981 Kanada-cup. Kanada jäi kisoissa hopealle. Seuraavana vuonna 1982 Gretzky edusti ensimmäistä ja ainoata kertaa maataan maailmanmestaruuskisoissa. Kisat järjestettiin Suomessa, ja Kanadan joukkue saavutti pronssimitalit.
Arvokilpailuvoittoa Gretzky pääsi juhlimaan vuoden 1984 Kanada-cupissa. Sama toistui vuosien 1987 ja 1991 Kanada-cupissa. Kanada-cup on ainoa arvokisamestaruus, jota Gretzky oli mukana voittamassa.
Gretzky edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa maataan olympialaisissa vain kerran. Vuoden 1998 Naganon talviolympialaiset olivat myös hänen uransa viimeiset arvokisat maajoukkueessa. Kanada jäi ilman mitalia hävittyään Suomelle pronssiottelussa.
Aktiiviuran jälkeen
Gretzky ilmoitti uransa lopettamisesta 16. huhtikuuta 1999. Jo vuonna 2000 Gretzky siirtyi NHL-seura Phoenix Coyotesin (nykyään Arizona Coyotes) osaomistajaksi.[11] Peliuransa jälkeen Gretzky on toiminut Kanadan maajoukkueen johtajana (General Manager). Kaudella 2005–06 Gretzky toimi Phoenix Coyotesin valmentajana, toimessa johon hänet nimettiin 8. elokuuta 2005.[25]
Gretzky valmensi Phoenixia neljän kauden ajan. Phoenix jäi jokaisella kaudella pudotuspelien ulkopuolelle. Joukkue voitti Gretzkyn valmentajauran aikana 143 ottelua ja hävisi 161.
Gretzky erosi Phoenixin valmentajan tehtävistä syyskuussa 2009 vähän ennen kauden 2009–2010 alkua. Hän ei ollut osallistunut joukkueen harjoituskauteen, vaan joukkuetta oli vetänyt apuvalmentaja Ulf Samuelsson. Gretzkyn eron jälkeen Phoenix palkkasi joukkueen uudeksi valmentajaksi Dave Tippettin.[26]
Gretzky sytytti 2010 Vancouverin olympialaisten olympiatulen.
Gretzky osallistui jääkiekkopeli NHL 12:n tekemiseen. Kun pelaaja saavuttaa Be a pro -pelimuodossa pelin jälkeen jonkin legendojen merkkipaalun, Gretzky kertoo ennätyksestä. Lisäksi hänen hahmonsa on pelissä mukana legendajoukkueessa. Gretzkyn hahmolla voi myös pelata uutta Be a legend -pelimuotoa.
Yksityiselämä
Gretzkyllä on neljä nuorempaa sisarusta: Kim, Keith, Glen ja Brent. Heistä myös Keith ja Brent ovat pelanneet jääkiekkoa.
Gretzky on ollut naimisissa Janet Jones-Gretzkyn kanssa vuodesta 1988 lähtien, ja heillä on viisi lasta: Paulina, Ty Robert, Trevor Douglas, Tristan Wayne ja Emma Marie.[27]
Gretzky omistaa Torontossa sijaitsevan ravintolan, jonka nimi on Wayne Gretzky's.[27]
Tilastot
Lähde: The Internet Hockey Database (HockeyDB.com)[2]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1975–1976 | Vaughan Nationals | MetJHL | 28 | 27 | 33 | 60 | 7 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1976–1977 | Seneca Eagles | MetJHL | 32 | 36 | 36 | 72 | 35 | 23 | 40 | 35 | 75 | – | ||||||||||||||||
| Peterborough Petes | OHL | 3 | 0 | 3 | 3 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 1977–1978 | Sault Ste. Marie | OHL | 64 | 70 | 112 | 182 | 14 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 8 | 9 | 17 | 2 | ||||||||||
| 1978–1979 | Indianapolis Racers | WHA | 8 | 3 | 3 | 6 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Edmonton Oilers | WHA | 72 | 43 | 61 | 104 | 19 | 13 | 10 | 10 | 20 | 2 |  | ||||||||||||||||
| 1979–1980 | Edmonton Oilers | NHL | 79 | 51 | 86 | 137 | 21 | 3 | 2 | 1 | 3 | 0 |  |  | | |||||||||||||
| 1980–1981 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 55 | 109 | 164 | 28 | 9 | 7 | 14 | 21 | 4 | |  |  | |||||||||||||
| 1981–1982 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 92 | 120 | 212 | 26 | 5 | 5 | 7 | 12 | 8 | | | | KC | 7 | 5 | 7 | 12 | 2 | |||||||
| MM | 10 | 6 | 8 | 14 | 0 | |||||||||||||||||||||||
| 1982–1983 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 71 | 125 | 196 | 59 | 16 | 12 | 26 | 38 | 4 | | | | |||||||||||||
| 1983–1984 | Edmonton Oilers | NHL | 74 | 87 | 118 | 205 | 39 | 19 | 13 | 22 | 35 | 12 | | | | | ||||||||||||
| 1984–1985 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 73 | 135 | 208 | 52 | 18 | 17 | 30 | 47 | 4 | | | |  | | KC | 8 | 5 | 7 | 12 | 2 | |||||
| 1985–1986 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 52 | 163 | 215 | 46 | 10 | 8 | 11 | 19 | 2 | | | | |||||||||||||
| 1986–1987 | Edmonton Oilers | NHL | 79 | 62 | 121 | 183 | 28 | 21 | 5 | 29 | 34 | 6 | | | | | ||||||||||||
| 1987–1988 | Edmonton Oilers | NHL | 64 | 40 | 109 | 149 | 24 | 19 | 12 | 31 | 43 | 16 | | | | KC | 9 | 3 | 18 | 21 | 2 | |||||||
| 1988–1989 | Los Angeles Kings | NHL | 78 | 54 | 114 | 168 | 26 | 11 | 5 | 17 | 22 | 0 | | | ||||||||||||||
| 1989–1990 | Los Angeles Kings | NHL | 73 | 40 | 102 | 142 | 42 | 7 | 3 | 7 | 10 | 0 | | | ||||||||||||||
| 1990–1991 | Los Angeles Kings | NHL | 78 | 41 | 122 | 163 | 16 | 12 | 4 | 11 | 15 | 2 | | | | |||||||||||||
| 1991–1992 | Los Angeles Kings | NHL | 74 | 31 | 90 | 121 | 34 | 6 | 2 | 5 | 7 | 2 | | KC | 7 | 4 | 8 | 12 | 2 | |||||||||
| 1992–1993 | Los Angeles Kings | NHL | 45 | 16 | 49 | 65 | 6 | 24 | 15 | 25 | 40 | 4 | ||||||||||||||||
| 1993–1994 | Los Angeles Kings | NHL | 81 | 38 | 92 | 130 | 20 | – | – | – | – | – | | | | |||||||||||||
| 1994–1995 | Los Angeles Kings | NHL | 48 | 11 | 37 | 48 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1995–1996 | Los Angeles Kings | NHL | 62 | 15 | 66 | 81 | 32 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| St. Louis Blues | NHL | 18 | 8 | 13 | 21 | 2 | 13 | 2 | 14 | 16 | 0 | |||||||||||||||||
| 1996–1997 | New York Rangers | NHL | 82 | 25 | 72 | 97 | 28 | 15 | 10 | 10 | 20 | 2 | | MC | 8 | 3 | 4 | 7 | 2 | |||||||||
| 1997–1998 | New York Rangers | NHL | 82 | 23 | 67 | 90 | 28 | – | – | – | – | – | | OK | 6 | 0 | 4 | 4 | 2 | |||||||||
| 1998–1999 | New York Rangers | NHL | 70 | 9 | 53 | 62 | 14 | – | – | – | – | – | | |||||||||||||||
| 20 kautta | Yhteensä | NHL | 1 487 | 894 | 1 963 | 2 857 | 577 | 208 | 122 | 260 | 382 | 66 | ||||||||||||||||
Saavutuksia ja palkintoja pelaajana
NHL
- Valittu NHL:n tähdistöotteluun 1980, 1981, 1982, 1983 (MVP), 1984, 1985, 1986, 1988, 1989 (MVP), 1990, 1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999 (MVP)
- NHL:n kakkostähdistössä 1980, 1988, 1989, 1990, 1994, 1997, 1998
- Lady Byng Trophy 1980, 1991, 1992, 1994, 1999 (urheilullisuudesta ja herrasmiesmäisyydestä)
- NHL:n ykköstähdistössä 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1991
- Art Ross Trophy 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1990, 1991 1994 (eniten tehopisteitä)
- Hart Memorial Trophy 1980, 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1989 (arvokkain pelaaja)
- NHL:n paras maalintekijä 1982, 1983, 1984, 1985, 1987
- Lester B. Pearson Award 1982, 1983, 1984, 1985, 1987 (pelaajayhdistyksen valinta kauden parhaaksi)
- Plus-miinustilaston ykkönen 1982, 1984, 1985, 1987
- Lou Marsh Trophy 1982, 1983, 1985, 1989
- Sports Illustrated -lehden vuoden urheilija 1982
- Edmonton Oilersin kapteeni 1983–88
- Conn Smythe Trophy 1985, 1988 (pudotuspelien arvokkain pelaaja)
- Rendez-vous ’87 -turnauksen paras pelaaja 1987
- Los Angeles Kingsin kapteeni 1989–1996
- St. Louis Bluesin kapteeni 1996
- Lester Patrick Trophy (jääkiekon asian edistämisestä USA:ssa) 1994
- Sijalla 1 The Hockey News -lehden kaikkien aikojen ammattilaispelaajan valinnassa 1998[29]
- Gretzkyn pelinumero 99 on poistettu käytöstä koko NHL-liigassa
- Gretzky äänestettiin sijalle 10 kaikkien aikojen kanadalaista etsineessä The Greatest Canadian -äänestyksessä vuonna 2004.[30]
- Vuonna 2007 ESPN valitsi Gretzkyn 1900-luvun viidenneksi parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi.[31]
Kanadan maajoukkueet
- Nuorten MM-kilpailujen maalipörssin voitto ja pronssimitali 1978
- Kanada cupin hopeaa ja pistepörssin voitto 1981, kultaa ja pistepörssin voitto 1984, kultaa ja pistepörssin voitto 1987 kultaa ja pistepörssin voitto 1991
- MM-kilpailujen paras pistemies, maalintekijä ja pronssia 1982
- World Cup 1996 (hopeaa)
- Talviolympialaiset 1998
- Valinta Kansainvälisen Jääkiekkoliiton vuosisadan tähtikentälliseen 2008
Katso myös
- The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta
- Luettelo Hockey Hall of Famen jäsenistä
- Luettelo Wayne Gretzkyn NHL-ennätyksistä
- Luettelo 1000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista
- Luettelo 500 NHL-maalia tehneistä pelaajista
- Luettelo NHL-ennätysten tekijöistä
- Luettelo vähintään viisi maalia yhdessä NHL-ottelussa tehneistä pelaajista
- Amiga-videopelit Wayne Gretzky ja Wayne Gretzky II Amiga Hall of Lightissa.
Lähteet
- MacKinnon, John & McDermott, John: NHL Hockey – Virallinen faniopas 2000–2001. Hämeenlinna: Karisto, 2000. ISBN 951-23-4100-X.
- Gretzky, Wayne & Reilly, Rick: Gretzky – omaelämäkerta. HarperCollins, 1991. ISBN 951-26-3628-X.
Viitteet
- Kivimäki, Esa: Viidennen kerran kotikisoissa ilkka.fi. 30.4.2012. Viitattu 18.10.2012.
- Wayne Gretzky The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Who are the best six of all time? IIHF.com. 2008. Quebec, Kanada: International Ice Hockey Federation (IIHF). ”Gretzky is widely regarded as the greatest player ever to play the game.” Viitattu 12.7.2017 [vanhentunut linkki]. (englanniksi)
- NHL Hockey – Virallinen faniopas, s. 76
- Lady Byng Memorial Trophy National Hockey League. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
- Getting rid of hockey's goons The Globe and Mail. Arkistoitu 20.2.2015. Viitattu 26.1.2013 [vanhentunut linkki]. (englanniksi)
- Phyllis Gretzky Obituary 2004. Legacy.com. Viitattu 4.1.2013.
- Flames and Flickers: Sandwich gets golden touch ESPN.com. 22.2.2002. ESPN Internet Ventures. Viitattu 18.10.2012. (englanniksi)
- Gretzky, Wayne & Reilly, Rick s. 17
- Jones, Terry: Family comes first – Gretzky skilled at stickhandling through hectic lifestyle slam.canoe.ca. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24.1.2009 [vanhentunut linkki]. (englanniksi)
- Legends of Hockey – Wayne Gretzky HHOF. Viitattu 5.5.2008. (englanniksi)
- Ken Hodge myytiin New York Rangersista Boston Bruinsiin kesällä 1976. Bruinsissa hän ei saanut käyttöönsä vanhaa numeroaan 8, joten hän valitsi numeron 88. Phil Esposito oli myyty Bostonista New Yorkiin syksyllä 1975, ja hänkään ei ollut saanut käyttöönsä vanhaa numeroaan 7. Ensimmäisen vuoden hän pelasi numeroilla 5 ja 12, mutta syksyllä 1976 hän otti Hodgea mukaellen numerokseen 77. Seuraavaksi New Yorkin maalivahti John Davidson valitsi numerokseen 00. Näin ”tuplanumerot” tulivat NHL:n tähtipelaajien käyttöön.
- Gretzky, Wayne & Reilly, Rick s.32
- Carpman, Annika: NHL-tarinoita. Pro Hockey, tammikuu 2003, nro 1, s. 23. Egmont Kustannus.
- 1978-79 WHA League Leaders HockeyDB. Viitattu 1.3.2009. (englanniksi)
- Patrick Houda: Behind the Stats – Penalties. Pro Hockey, 10.10.2001. Egmont Kustannus.
- NHL.com > History > Players assisting on Gretzky goals NHL Enterprises. Viitattu 6.5.2008 [vanhentunut linkki]. (englanniksi)
- Puoli Kaupunkia 10/2006: Mr. Hockey.
- NHL.com > History > Gretzky Assists on Other Players' Goals NHL Enterprises. Viitattu 6.5.2008 [vanhentunut linkki]. (englanniksi)
- Wayne Gretzky Stats and News NHL.com. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- League retires Gretzky's No. 99 USA Today. Viitattu 27.10.2009. (englanniksi)
- Hockey-Reference: Lady Byng Memorial Trophy Winners hockey-reference.com. Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
- Touru, Ville: Kanada takoi karmeat murskaluvut Suomen MM-lohkossa – hyperlupaus ylsi Wayne Gretzkyn temppuun Ilta-Sanomat. 29.12.2021. Viitattu 29.12.2021.
- CBC.ca – The Greatest Canadians – Wayne Gretzky CBC.ca. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
- CBC sports: Gretzky to coach Phoenix Coyotes CBC. Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
- Compton, Brian: Tippett named new coach in Phoenix NHL.com. 10.6.2009. (englanniksi)
- Wayne Gretzky Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- NHL Hockey – Virallinen faniopas s. 122.
- CBC: The Greatest Canadian cbc.ca. Viitattu 27.10.2009. (englanniksi)
- Top N. American athletes of the century ESPN.com. 2007. CNN. Viitattu 12.5.2011. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Strachan, Al & Gretzky, Wayne: 99. Wayne Gretzkyn tarina. Minerva, 2014.
Aiheesta muualla
- Wayne Gretzky The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Kotisivut. (englanniksi)
| Edeltäjä: Bob MacMillan Brett Hull Pierre Turgeon Ron Francis |
Lady Byng Trophyn voittaja 1980 1991, 1992 1994 1999 |
Seuraaja: Rick Kehoe Pierre Turgeon Ron Francis Pavol Demitra |
| Edeltäjä: Bryan Trottier Mario Lemieux |
Hart Memorial Trophyn voittaja 1980, 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987 1989 |
Seuraaja: Mario Lemieux Mark Messier |
| Edeltäjä: Mike Bossy Jari Kurri |
NHL:n maalipörssin voittaja 1982, 1983, 1984, 1985 1982 |
Seuraaja: Jari Kurri Mario Lemieux |
| Edeltäjä: Mike Liut Mario Lemieux |
Lester B. Pearson Awardin voittaja 1982, 1983, 1984, 1985 1987 |
Seuraaja: Mario Lemieux Mario Lemieux |
| Edeltäjä: Marcel Dionne Mario Lemieux Mario Lemieux |
Art Ross Trophyn voittaja 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987 1990, 1991 1994 |
Seuraaja: Mario Lemieux Mario Lemieux Jaromír Jágr |
| Edeltäjä: Mark Messier Ron Hextall |
Conn Smythe Trophyn voittaja 1985 1988 |
Seuraaja: Patrick Roy Al MacInnis |