Venäjän ilmavoimat

Venäjän ilmavoimat, virallisesti Venäjän federaation sotilasilmavoimat (ven. Военно-воздушные силы Российской Федерации, Vojenno-vozdušnyje sily Rossijskoi Federatsii) on Venäjän asevoimien puolustushaara.

Venäjän ilmavoimat

Tunnus

Konetunnus
Toiminnassa 1912–1918
1992–
Valtio  Venäjä
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Osa joukkoa asevoimat
Koko 148 000 henkeä
Vuosipäivät 12. elokuuta 1912 [1]
Komentajat
Nykyinen komentaja kenraalieversti Viktor Bondarev

Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin. Venäjän federaation sotilasmerilaivaston ilmailu (ven. Авиация Военно-Морского Флота Российской Федерации, Aviatsija Vojenno-Morskogo Flota Rossijskoi Federatsii) toimii Venäjän merivoimien omina ilmavoimina. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa strategisia pidäkevoimia.

Historia

Venäjän keisarikunta
Ilja Muromets

Venäjän ilmavoimat luotiin vuonna 1912, hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tukikohtia sillä oli muun muassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomessa olevat tukikohdat sijaitsivat pääosin Lounais-Suomessa Pietarin suojana. Ilmavoimia tuki lentokoneteollisuus, jonka tehtaita oli etenkin Pietarissa. Venäjä oli kuuluisa ensimmäisistä raskaista Igor Sikorskyn suunnittelemista nelimoottorisista Ilja Muromets -pommikoneista. Nämä pommikoneet olivat erittäin onnistuneita ja moni muu valtio kopioi sittemmin konseptin.

Neuvostoliitto
Pääartikkeli: Neuvostoliiton ilmavoimat

Venäjän federaation ilmavoimat (1991–)

25. joulukuuta 1991 Neuvostoliitto purkautui synnyttäen Venäjän federaation ja muita maita kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin. Neuvostoliiton lentokalusto ja henkilöstö jakautui näiden kesken. 40 % konekannasta ja 65 % henkilökunnasta jäi Venäjälle. Ukrainasta tuli toiseksi suurin Neuvostoliitosta syntynyt sotilasmahti – sen haltuun jäi muun muassa ydinohjuksia ja lentokoneteollisuutta.

Venäjällä ilmavoimat, VVS, organisoitiin uudelleen.

Venäjän ilmavoimat suoritti pommituslentoja Tšetšeniassa vuosina 1999–2002. Tässä sodassa ilmavoimien ongelma oli asymmetriselle sodankäynnille tyypillinen: selkeitä viholliskohteita ei ollut paljon ja niiden määrittely oli vaikeaa.

2000-luvulla Venäjän ilmavoimat on uudistanut kalustoaan hallituksen linjausten mukaisesti. Toisin kuin 1990-luvulla Venäjän kasvaneiden öljytulojen ansiosta ostot ovat pääosin realisoituneet. Vuonna 2009 Venäjän ilmavoimat sai toimituksina teollisuudelta 50 lentokonetta – 24 MiG-29-hävittäjää ja loput erityyppisiä Suhoin taistelukoneita – ja 50 helikopteria.[2]

Venäjän ilmavoimien konemenetyksiä eri lentotehtävissä ei tunneta kovin hyvin. Elokuussa 2009 kaksi Suhoin hävittäjää törmäsi toisiinsa taitolentoharjoituksessa, joka edelsi MAKS 2009 -ilmailunäyttelyä.

Venäjän federaation ilmavoimat ovat osallistuneet Syyrian sisällissotaan pommittamalla syyskuun lopusta 2015 alkaen Syyrian hallitusta vastustavia joukkoja.

Tunnukset
  • Lippu
  • Kansallistunnus
  • Kansallistunnus
  • Hihamerkki
  • Tunnus

Lentokalusto
Pääartikkeli: Luettelo Venäjän ilmavoimien kalustosta

Hävittäjät

1 295 konetta

Rynnäkkökoneet

767 konetta

  • Su-24, 497 kpl, joista 130 laivastolla
  • Su-25 262 kpl, joista 70 laivastolla
  • Su-34, 8 kpl

Strategiset pommikoneet
Tu-160

368 konetta

Elektroninen ja valokuvaustiedustelu

180 konetta

  • Su-24, 100 kpl, joista 20 laivastolla
  • MiG-25, 80 kpl

Ennakkovaroitus- ja taistelunjohtokoneet

Kuljetuskoneet

345 konetta

Tankkauskoneet
  • Il-78 (Il-76aan perustuva)

Kuvia

Lähteet
  1. Russian Air Force - History (On July 30 (August 12), 1912 the special body...) GlobalSecurity.org. Viitattu 1.9.2017. (englanniksi)
  2. http://www.aviationweek.com/aw/generic/story_channel.jsp?channel=defense&id=news/RUSSIA031009.xml%5Bvanhentunut+linkki%5D

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.