Valhalla

Valhalla (muinaisnorjaksi Valhöll, ”kaatuneiden soturien sali”) on sankarivainajien asuinsija skandinaavisessa mytologiassa.[1] Se on jumala Odinin sali, jonne valkyriat toivat urhoollisesti kuolleet soturit ja muut Odinin suosikit nauttimaan syömingeistä ja juomingeista. Odin valitsi ensin puolet sotureista, kun taas toinen puolikas kuului erään myyttiversion mukaan Freijalle. Valhallan sotureita kutsuttiin nimellä einherjar. He taistelivat keskenään päivittäin mutta heräsivät joka ilta uudestaan eloon jatkaakseen syöminkejä ja taisteluita.[2]

Valhalla, jota vartioi portilla Heimdall, on kuvattu tässä 1600-luvun islantilaisessa käsikirjoituksessa keskiajan kaupunkeja muistuttavaksi.

Valhallassa sanottiin olevan 540 ovea, ja sen katot oli päällystetty kultaisilla kilvillä ja pylväät keihäillä ja tuolit rintapanssareilla. Ragnarökin koittaessa jokaisesta ovesta mahtuu marssimaan rivissä 800 soturia taistelemaan Odinin rinnalla.[2][1]

Valhalla-nimi sisältää muinaisenglannista omaksutun ”salia” tarkoittavan lainasanan. Nimen otaksutaan syntyneen Englannin skandinaavisissa siirtokunnissa 900-luvulla.[3] Uskomukset soturien paratiisista ja Odinin salista kuitenkin lienevät vanhempaa perua.