Trogir

Trogir [ˈtrɔ.ɡiːr] (ital. Traù, lat. Tragurium, kreik. Τραγούριον, Tragurion, saks. Trau) on historiallinen kaupunki ja satama Adrianmeren rannalla, Kroatiassa. Vuonna 2011 kaupungissa oli vajaat 11 000 asukasta, koko kunnassa noin 13 000.[1] Trogir sijaitsee 27 kilometriä Splitistä länteen.

Trogir

lippu
vaakuna

Trogir

Koordinaatit: 43°31′0″N, 16°15′0″E
Valtio Kroatia
Piirikunta Split-Dalmatia
Perustettu 200-luku eaa.
Hallinto
 – Pormestari Damir Rilje
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 39,10 km²
Väkiluku (2011) 10 923[1]
 – Metropolialue 13 192[1]
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 21220
Suuntanumero(t) 021









Trogirin historiallinen osa on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Maantiede ja ilmasto

Trogir sijaitsee keskellä Dalmatiaa Adrianmeren itärannalla. Sen ytimessä on pieni saari suuremman Čiovon saaren ja mantereen kukkuloiden välissä.[2] Trogirin keskustan lisäksi Trogirin kunnan muita kyliä ovat Arbanija, Drvenik Mali, Drvenik Veliki, Mastrinka, Plani ja Žedno, joissa on parisataa asukasta kussakin.[1]

Trogirissa vallitsee väimeren ilmasto, keskilämpötila on ympäri vuoden noin 15 astetta. Kesällä lämpötila nousee ylimmillään lähelle kolmeakymmentä.[2]

Historia

Kreikkalaiset uudisasukkaat Visin saarelta perustivat Tragurionion 200-luvulla eaa. Siitä kehittyi Rooman vallan aikana merkittävä satamakaupunki. Läheisen Salonan kaupungin vaurastuminen vähensi Trogirin merkitystä. Slaavien vaelluksen aikana tuhotun Salonan kaupungin asukkaat pakenivat Trogiriin. 800-luvulta Trogir maksoi veroa kroaattihallitsijoille. Trogirin hiippakunta perustettiin 1000-luvulla ja lakkautettiin vuonna 1828. Kaupunginoikeudet Trogir sai vuonna 1107.

Vuonna 1123 saraseenit valloittivat ja tuhosivat Trogirin lähes täydellisesti. Kaupunki kuitenkin toipui nopeasti, ja eli voimakasta taloudellisen vaurauden kautta 1100- ja 1200-luvulla. 1200- ja 1300-luvuilla Trogirin asukkaat valitsivat toistuvasti Šubićin perheen jäsenen herttuaksi.

Vuonna 1420 alkoi pitkä Venetsian valtakausi, joka päättyi vuonna 1797. Tämän jälkeen Trogir siirtyi osaksi Habsburgien valtakuntaa, johon se kuului aina vuoteen 1918, lukuun ottamatta lyhyttä ranskalaisaikaa vuosina 1806–1814. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Trogirista tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisen maailmansodan aikana italialaiset valloittivat kaupungin, joka vapautettiin vuonna 1944. Siitä lähtien se kuului Jugoslaviaan, kunnes se itsenäistyi muun Kroatian mukana vuonna 1991.

Kulttuuriperintö

Trogirilla on mielenkiintoinen jatkuvan kaupunkimaisen asutuksen historia 2300 vuoden ajalta. Sen monipuolinen kulttuuri kehittyi kreikkalaisten, roomalaisten ja venetsialaisten vaikutuksesta. Trogirissa on useita palatseja, kirkkoja ja torneja sekä linnoitus pienellä saarella. Vuonna 1997 kaupunki listattiinkin Unescon maailmanperintöluetteloon.[3]

Trogir on koko Keski-Euroopan parhaiten säilynyt romaanis–goottilainen rakennusryhmittymä. Kaupungin muurein ympäröity keskiaikainen keskusta käsittää linnan sekä asumusten ja palatsien sarjan romaaniselta, goottilaiselta, renessanssin ja barokin aikakausilta. Trogirin merkittävin rakennus on Pyhän Laurentiuksen katedraali, jonka läntinen portti on kroaattiarkkitehti Radovanin taidonnäyte, ja joka on koko Kroatian merkittävin romaanis-goottilaisen aikakauden rakennus.

Trogirin merkittävimmät kohteet:

  • Kaupungin historiallinen keskus, jossa sijaitsee noin kymmenen kirkkoa ja useita rakennuksia 1200-luvulta
  • Kaupunginportti (1600-luku) ja -muurit (1400-luku)
  • Kamerlengon linnoitus
  • Herttuan palatsi
  • Pyhän Johanneksen katedraali
  • Cipikon palatsit 1400-luvulta
  • Loggia 1400-luvulta
  • Herttuan palatsi
  • Kamerlengon linnoitus
  • Pyhän Johanneksen katedraali

Lähteet
  1. The population development of the settlements in Trogir. Citypopulation. Viitattu 31.1.2015.
  2. General information about Trogir and area Trogir Online. Viitattu 31.1.2015.
  3. Historic City of Trogir Unesco. Viitattu 31.1.2015.

    Aiheesta muualla
    Kroatian kaupungit
    Unescon maailmanperintökohteet Kroatiassa
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.