Teloitus

Teloitus on tuomioistuimen tai viranomaisen laillisesti langettaman kuolemantuomion täytäntöönpano, jolloin ihminen surmataan rangaistukseksi rikoksesta.[1]

Saksalaisjoukot teloittavat neuvostopartisaaneja ampumalla syksyllä 1941.

Lain auktorisoimia teloitustapoja nykyisin

Teloitus suoritetaan maailmassa nykyisin yleensä jollain yhdeksästä eri menetelmästä, jotka ovat eri maiden laeissa auktorisoinnin yleisyysjärjestyksessä (22. kesäkuuta 2012 tilanteen mukaan): hirttäminen, teloitusryhmän edessä ampuminen (monta laukausta yhtä aikaa) tai muu ampuminen (yksi laukaus), kivitys, myrkkyruiske, mestaus, kaasukammio, sähkötuoli tai pudottaminen. Joidenkin maiden lait auktorisoivat useamman kuin yhden teloitustavan. [2]

Hirttämisen auktorisoi teloitustavaksi 60 maan laki, mukaan lukien Japani, Intia, Etelä-Korea ja Yhdysvallat. 29 maata auktorisoi ampumisen teloitusryhmän edessä, mukaan lukien Kuuba, Etelä-Korea ja Yhdysvallat. 23 muuta auktorisoi teloituksen yhdellä laukauksella, kuten Valko-Venäjä, Intia, Pohjois-Korea ja Venäjä. Kivityksen auktorisoi yhdeksän maata, kaikki islamilaisia. Myrkkyruiske auktorisoidaan kuuden (Kiina, Guatemala, Taiwan, Thaimaa, Yhdysvallat ja Vietnam) ja mestaus viiden maan laissa (Benin, Kongo, Iran, Saudi-Arabia ja Jemen).[2]

Luettelo teloitustavoista

Katso myös

Lähteet
  1. ”Osa 5:teloittaa”, Nykysuomen sanakirja 1–6. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Päätoimittaja: Matti Sadeniemi. 15. painos. Alkuperäinen julkaisu: 1951–1961. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26973-5.
  2. Methods of Execution 22.6.2012. Northwestern University. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 9.3.2014.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.