Sigismund Luxemburgilainen

Sigismund Luxemburgilainen (15. helmikuuta 1368 – 9. joulukuuta 1437) oli Unkarin ja Kroatian kuningas viidenkymmenen vuoden ajan, 1387–1437, Böömin kuningas vuodesta 1419 sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija.

Sigismund Luxemburgilainen
Pyhä saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi	31. toukokuuta 1433 – 9. joulukuuta 1437
Kruunajaiset	31. toukokuuta 1433
Edeltäjä	Ruprecht Pfalsilainen
Seuraaja	Albrekt II
Unkarin kuningas
Valtakausi	31. maaliskuuta 1387 – 9. joulukuuta 1437
Kruunajaiset	31. maaliskuuta 1387
Edeltäjä	Kaarle II
Seuraaja	Albrekt II
Syntynyt	15. helmikuuta 1368 Nürnberg, Saksan kuningaskunta
Kuollut	9. joulukuuta 1437 (69 vuotta) Znojmo, Böömin kuningaskunta
Puoliso	Maria Barbara
Lapset	Elisabet
Suku	Luxemburg
Isä	Kaarle IV
Äiti	Elisabet Pommerilainen
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus

Sigismund oli keisari Kaarle IV:n nuorempi poika. Hän meni vuonna 1385 naimisiin Unkarin kuningatar Marian kanssa ja nousi Unkarin valtaistuimelle kaksi vuotta myöhemmin. Hänet äänestettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijaksi edellisen hallitsijan Ruprecht Pfalsilaisen kuoltua 1411, mutta paavi kruunasi hänet keisariksi vasta vuonna 1433.[1] Vanhemman velipuolensa Venceslausin kuoltua 1419 hän peri myös Böömin kuninkuuden.[2]

Sigismund oli Konstanzin kirkolliskokouksen taustavoimia. Kokous sai läntisen kirkon suuren skisman (vatikaanin paavin ja Avignonin vastapaavin välisen hajaannuksen) loppumaan valitsemalla uudeksi paaviksi Martinus V:n. Välillisesti kokous aiheutti myös hussilaissodat, jotka varjostivat Sigismundin valtakauden loppupuolta.[3]

Huonoa latinankieltään arvostelleille Sigismund vastasi: "Ego sum rex Romanus et super grammaticam" ('Minä olen roomalaisten kuningas ja kieliopin yläpuolella').[4]