Ribaviriini

Ribaviriini (C₈H₁₂N₄O₅) on nukleosidianalogeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä useiden virusinfektioiden esimerkiksi hepatiitti C:n hoitoon. Ribaviriini kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[4]



Ribaviriini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-[(2R,3R,4S,5R)-3,4-dihydroksi-5-(hydroksimetyyli)oksolan-2-yyli]-1,2,4-triatsoli-3-karboksamidi
Tunnisteet
CAS-numero	36791-04-5
ATC-koodi	J05AP01
PubChem	37542
DrugBank	DB00811
Kemialliset tiedot
Kaava	C₈H₁₂N₄O₅
Moolimassa	244,216
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	166–168 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	64 %[2]
Proteiinisitoutuminen	Ei sitoudu proteiineihin
Metabolia	hepaattinen
Puoliintumisaika	45 tuntia[3]
Ekskreetio	ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	oraalinen, inhalaatio

Ominaisuudet ja käyttö

Huoneenlämpötilassa ribaviriini on kiinteää ainetta. Ribaviriini tehoaa hyvin moniin viruksiin. Se metaboloituu ihmiselimistössä ribaviriini-5-trifosfaatiksi, joka on aktiivinen metaboliitti ja jolla on useita vaikutustapoja. Se estää RNA:n synteesiä estämällä GMP:n biosynteesiä ja estämällä RNA:ta muodostavia RNA-polymeraaseja. Lisäksi ribaviriini-5-fosfaatti altistaa virukset mutaatioille, jotka voivat olla virukselle haitallisia. Ribaviriiniä käytetään esimerkiksi virusten aiheuttaman verenvuotokuumeen, kroonisen hepatiitti-C-infektion, RS-virusinfektion ja sytomegalovirusinfektioiden hoitamiseen. Ribaviriiniä käytetään tyypillisesti yhdessä interferoni α;n, pegyloidun interferonin, bosepreviirin, daklatasviirin, simepreviirin, sofosbuviirin tai telapreviirin kanssa.[1][3][5][6][7][8] Norjassa on käynnissä lääketutkimus, jossa ribaviriinia annetaan tuoreille tyypin 1 diabeetikoille ja tarkoitus on tutkia, estääkö tämä elimistön beetasolutuhoa.[9]

Haittavaikutukset

Tyypillisimmät ribaviriinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat ihottuma, anemia, kuumeilu, huonovointisuus ja ripuli. Ribaviriini voi olla teratogeeninen eli vaurioittaa sikiötä, minkä vuoksi ribaviriinin käyttöä raskauden aikana ei suositella.[1][8][5][10]

Valmistus

Ribaviriinin synteesissä 1,2,4‐triatsoli‐3‐karboksylaatti ja 1,2,3,5‐tetra‐O‐asetyyli‐β‐d‐ribofuranoosi reagoivat muodostaen nukleosidisidoksen. Asetyyliryhmät poistetaan käsittelemällä tuotetta ammoniakin metanoliliuoksella ja tuotteena muodostuu ribaviriiniä.[1]

Lähteet

Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
Ribavirin DrugBank. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)
Morris J. Brown, Pankaj Sharma, Peter N. Bennett: Clinical Pharmacology, s. 221–222. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-7020-4084-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)
WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)
Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 613. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)
Eugene R. Schiff, Willis C. Maddrey, K. Rajender Reddy: Schiff's Diseases of the Liver, s. 659–661. John Wiley & Sons, 2017. ISBN 9781119251224. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)
Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
Ramachandra S. Hosmane: Antiviral Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
Can Two Viral Drugs Halt Type 1 Diabetes? JDRF. 17.10.2019. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
William F. Wright: Essentials of Clinical Infectious Diseases, s. 25. Demos Medical Publishing, 2013. ISBN 9781936287918. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[ullmann2-1] Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.

[DrugBank-2] Ribavirin DrugBank. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)

[clinical-3] Morris J. Brown, Pankaj Sharma, Peter N. Bennett: Clinical Pharmacology, s. 221–222. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-7020-4084-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)

[WHO-4] WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)

[antibiotic-5] Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 613. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)

[Schiff-6] Eugene R. Schiff, Willis C. Maddrey, K. Rajender Reddy: Schiff's Diseases of the Liver, s. 659–661. John Wiley & Sons, 2017. ISBN 9781119251224. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)

[ullmann-7] Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.

[kirk-othmer-8] Ramachandra S. Hosmane: Antiviral Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.

[9] Can Two Viral Drugs Halt Type 1 Diabetes? JDRF. 17.10.2019. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)

[10] William F. Wright: Essentials of Clinical Infectious Diseases, s. 25. Demos Medical Publishing, 2013. ISBN 9781936287918. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2019). (englanniksi)