Reikänauha
Reikänauha on koneellisesti käsiteltävän tiedon tallentamiseen tarkoitettu paperinauha, johon on lävistetty reikiä samaan tapaan kuin reikäkortissa. Mahdollisia lävistyskohtia on rinnakkain yleensä viidestä kahdeksaan, ja yksi rinnakkaisten lävistyskohtien rivi muodostaa jonkin tietojenkäsittelyllisen perusyksikön, esimerkiksi tavun, merkin tai ohjauskoodin.
Reikänauhaa käytettiin 1700-luvulla posetiiveissa ja 1800-luvulta alkaen automaattisissa kudontakoneissa, lennätinlaitteissa ja kaukokirjoittimissa. Huomattavasti tavanomaista leveämpää nauhaa käytettiin myös mekaanisissa soittimissa, kuten automaattipianoissa ja orkestrioneissa. Tietokonekäytössä reikänauha oli melko yleinen tallennusväline vielä 1970-luvulla.
Nykyinen kynnen kokoinen 8 gigatavun muistikortti vastaa noin kolmen miljoonan kilometrin pituisen reikänauhan tallennuskapasiteettia.
Yhdysvalloissa sanotaan reikänauhan olevan käytössä vielä strategisten tietokoneiden varajärjestelmissä tai varmuuskopioissa, koska menetelmä on immuuni pelätylle EMPille eli ilmakehässä tehdyn ydinräjähdyksen aiheuttamalle sähkömagneettiselle pulssille.