Nekropoli

Nekropoli (kreikan sanasta nekropolis ’kuolleiden kaupunki’[1]) tarkoittaa isoa hautausmaata tai hautapaikkaa, missä haudoille on rakennettu omat rakennelmat. Termiä käytetään pääasiassa kuvaamaan hautausmaita, jotka sijaitsevat muinaisten kansojen kaupunkien ja keskusten läheisyydessä.

Etruskien nekropoli Populoniassa.
Viktoriaanisen ajan nekropoli Glasgow’ssa.

Historia ja tarkoitus

Maailman vanhin nekropoli lienee Maltalla sijaitseva Hal Saflienin hypogeum, joka on noin vuodelta 2500 eaa.

Nekropoleja rakennetaan useista syistä. Joskus niiden tarkoitus on pelkästään uskonnollinen, mistä on esimerkkinä Egyptin Kuninkaiden laakso. Eri uskonnoissa uskottiin usein kuolemanjälkeiseen elämään, jolloin haudoille rakennettiin "asumuksia" ja rakennelmia.[1] Toiset kulttuurit ovat taas luoneet nekropoleja, koska kaupungissa on ollut hautauskielto; hyvinä esimerkkeinä etruskien rakentamat nekropolit, joita löytyy Italiasta, eteläisestä Toscanasta ja pohjoisesta Latiumista. Rooman valtakunnassa nekropoleja muodostui samasta syystä teiden varsille heti kaupunkien ulkopuolelle, esimerkiksi Via Appia Rooman ja Alyscamps Arlesin ulkopuolella.

Eräs hyvin huomattava historiallinen nekropoli on Samarkandissa sijaitseva Shahi Zinda, johon on haudattu entisten hallitsijaperheiden jäseniä.

1800-luvun aikana nekropoleja rakennettiin taas viktoriaanisen suurellisen ja yksityiskohtaisen muodin innoittamana.

Nykyaikainen nekropoli löytyy esimerkiksi Colmasta, Kaliforniasta. Se on San Franciscon esikaupunki, jonne on haudattu jo vuosikymmenien ajan San Franciscon ja muiden lähikaupunkien kuolleet. Kaupunkilaiset näkivät tarpeelliseksi haudata kuolleet kaupungin ulkopuolelle.

Katso myös

Lähteet
  1. Taiteen pikkujättiläinen, s. 437. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16447-X.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.