Näytelmä

Näytelmä on kirjallisen teoksen muoto, joka koostuu yleensä henkilöiden vuoropuhelusta, ja se on pääasiallisesti tarkoitettu esitettäväksi, ei niinkään luettavaksi. Sanaa näytelmä käytetään sekä tekstistä että sen esittämisestä teatterissa, mutta jos näiden eroa täytyy erityisesti korostaa, jälkimmäistä sanotaan teatteriesitykseksi.

Honoré Daumier, Melodraama, 1856–1860.

Osat

Näytelmä jaetaan näytöksiin, joita on yleensä yhdestä viiteen. Näytöksen vaihtuessa voidaan siirtyä ajasta tai paikasta toiseen, mikä voidaan osoittaa esimerkiksi lavastusta muuttamalla. Näytöstä pienempi osa on kohtaus, joka esittää jonkin yksittäisen tapahtuman.[1]

Tekijät

Näytelmän esittävät näyttelijät. Jotta esittävän seurueen tulkinta olisi yhdenmukainen, näytelmän harjoittelua ja esittämistä ohjaa yleensä ohjaaja, jonka näkemys muovaa sitä, millainen tulkinta näytelmätekstistä esitetään. Lavastaja ja pukujen, valaistuksen, kampausten ja musiikin suunnittelijat ja toteuttajat vaikuttavat myös paljon siihen, miten katsoja kokee näytelmän.

Lajit

Näytelmän tyylilajeja ovat

Kuunnelma on erityinen näytelmän laji, jota esitetään radiossa ja jossa näyttämötapahtumilla ja elehtimisellä ei ole merkitystä.[2]

Näytelmä voidaan esittää myös luettuna yleisön edessä, ja tällöin puhutaan lukudraamasta.[3]

Tunnettuja näytelmiä
Delfoin teatteri.

Antiikin Kreikka

1500-luku

1600-luku

1700-luku

1800-luku

Katso myös

Lähteet
  1. Anne-Maria Mikkola, Lasse Koskela ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus, Käsikirja, s. 268. 1.-6. painos. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-26300-6.
  2. Kuunnelma. Tieteen termipankki. Viitattu 7.2.2020
  3. Lukudraama. Tieteen termipankki. Viitattu 7.2.2020
  4. Fokus: Otavan kertovasti kuvitettu tietosanakirja. 3, M–R. 4. painos. Helsingissä: Otava, 1964.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.