Michael Hopkins (arkkitehti)

Michael Hopkins (s. 7. toukokuuta 1935 Poole, Dorset) on brittiläinen arkkitehti. Hän on työskennellyt vuodesta 1976 vaimonsa Patty Hopkinsin kanssa.

Michael Hopkins kävi Sherbornen poikakoulun ja opiskeli Lontoon AA-arkkitehtuurikoulussa (Architectural Association School of Architecture). Hän työskenteli aluksi Frederick Gibberdin toimistossa, kunnes perusti yhteisen toimiston Norman Fosterin kanssa. Heidän merkittävimpiä töitään oli Ipswichiin rakennettu vakuutusyhtiön toimitalo Willis Building, joka oli yksi ensimmäisiä kokonaan lasijulkisivuin toteutettuja rakennuksia maailmassa.

Vuonna 1976 Hopkinsin ja Fosterin tiet erosivat, ja Hopkins perusti uuden toimiston yhdessä arkkitehtivaimonsa Pattyn kanssa. Heidän ensimmäisiin yhteisiin projekteihinsa kuului perheen oman asuintalon suunnittelu Hampsteadiin. Talon julkisivut ovat kokonaan lasia ja kevyen metallirungon rakenteet ovat teollisuusrakennuksen tapaan näkyvillä talon sisätiloissa.[1] Muutkin heidän varhaiset rakennuksensa, kuten Greene Kingin panimo ja Schlumbergerin laboratoriot lähellä Cambridgeä, käyttivät uudenlaisia materiaaleja ja rakennustekniikoita kuten telttamaisia tekstiilikattoja. Heidän myöhempiin kohteisiinsa lukeutuu Britannian parlamentin lisärakennus, historialliseen ympäristöön sulautuva Portcullis House sen alla olevine metroasemineen.

Hopkinseille myönnettiin 1994 Royal Institute of British Architects -järjestön kultamitali. Michael Hopkins valittiin 1992 Royal Academy of Artsin jäseneksi ja aateloitiin.