Maisema-arkkitehtuuri
Maisema-arkkitehtuuri tarkoittaa ympäristön esteettistä olemustaselvennä ja muotoilua, arkkitehtuuria. Maisema-arkkitehtuuri sisältää aisteilla havaittavien ympäristöä muovaavienselvennä tekijöiden lisäksi kulttuurisidonnaisiaselvennä ja sosiaalisiaselvennä arvojaselvennä, sekä on sidoksissa vahvasti luontoon ja luonnon mekanismeihinselvennä. Maisema-arkkitehtuurissa korostuvat usein ekologiset ja humanistiset arvot, sekä ihmisen ja luonnon välisen suhteen tutkiminen. Maisema-arkkitehtuuri on sekoitus taidetta, luonnontieteitä ja tekniikkaa.

Toisin kuin perinteinen tilataide tai plastinen sommitelma, maisema-arkkitehtuuri on aikasidonnaista ja elää vuodenaikojen mukaanselvennä. Luonnon prosessit kuten veden kiertokulku, vuodenaikojen vaihtelu ja sääolot vaikuttavat maiseman ja sen arkkitehtuurin luonteeseen. Maisema-arkkitehtuurin rakennusaineita ovat perinteisten rakennusmateriaalien, kuten puun, kiven ja betonin lisäksi kasvillisuus, maaperä, vesi, valo ja varjo.
Maisema-arkkitehtuuriin voidaan katsoa lukeutuvaksi muun muassa puistot ja puutarhat, kadut, aukiot ja kaupunkitilat, kulttuurimaisemat ja erityyppiset viheralueet. Maisema-arkkitehtuurin ammattilainen on maisema-arkkitehti, joita kutsuttiin ennen puutarha-arkkitehdeiksi. Suomessa kansainvälisesti tunnetuin maisema-arkkitehtuurin kohde on Tapiolan kaupunginosa Espoossa.
Kirjallisuutta
- Puutarhataiteen historian perusteet. Helsinki: Viherympäristöliitto ry., 1997. ISBN 951-97417-9-8.
- The Landscape of Man. Lontoo: Thames and Hudson, 1996. ISBN 0-500-27819-9.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Arkkitehtuurimuseo
- Aalto-yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive)