Louis-Nicolas Davout

Louis-Nicolas d’Avout, d’Auerstädtin ensimmäinen herttua, d’Eckmühlin ensimmäinen ruhtinas (10. toukokuuta 1770 Annoux – 1. kesäkuuta 1823) oli ranskalainen sotilas ja Napoleonin marsalkka. Hän oli taitava sotapäällikkö, ja häntä kutsuttiinkin ”Rautamarsalkaksi”. Häntä pidetään Jean Lannesin ja André Massénan ohella yhtenä Napoleonin parhaista marsalkoista.[1]

Louis-Nicolas Davout.

Elämä

Davout syntyi Annouxin kaupungissa Yonnen maakunnassa vuonna 1770. Hänen isänsä Jean-François d’Avout (1739–1779) ja äitinsä Adélaïde Minard de Velars (1741–1810) olivat menneet naimisiin vuonna 1768, ja he kuuluivat kumpikin aatelissukuun. Hän liittyi Ranskan armeijaan aliluutnanttina vuonna 1788. Kun Ranskan vallankumous syttyi, hän omaksui sen periaatteet. Hän oli vapaaehtoiskomppanian päällikkö vuoden 1792 sotaretkellä. Hän oli juuri päässyt prikaatin kenraaliksi, kun hänet siirrettiin syrjään aatelistaustansa takia. Hän osallistui kuitenkin Reinin sotaretkeen 1794–1797 ja seurasi Louis Desaixia Napoleonin sotaretkelle Egyptiin.

Napoleonin keisarikunnan palveluksessa

Hänen palattuaan Napoleonin kanssa Ranskaan 1799 Napoleon teki samana vuonna vallankaappauksen. Vuonna 1800 Davout osallistui Marengon taisteluun, tällä kertaa Napoleonin komennossa. Napoleon huomasi Davoutin taidot ja tekikin tästä divisioonan kenraalin hyvin pian Marengon jälkeen. Vuonna 1801 Napoleon teki Davoutista konsulin kaartin kenraalin (Napoleonista tuli konsuli vuonna 1799, ja keisari vasta 1804). Kun Napoleonista tuli keisari, Davout oli yksi niistä kenraaleista, jotka saivat Ranskan marsalkan arvonimen, ja hänestä tuli Grande Arméen kolmannen armeijakunnan päällikkö, jona hän tekikin suurimmat saavutuksensa.

Grande Arméen tunnus.

Austerlitzin taistelussa, nejännen liitokunnan sodassa, kolmas armeijakunta vähensi liittoutuneiden etenemisen haittavaikutuksia. Auerstädtin taistelussa hän löi preussilaisten pääarmeijan. Davoutilla 27 000, ja preussilaisilla 90 000. Davoutin maine kasvoi muun muassa Eylaun ja Friedlandin taisteluissa. Vuonna 1807 Davoutista tuli Tilsitin jälkeen Varsovan herttuakunnan kenraalikuvernööri, ja seuraavana vuonna Auerstädin herttua. Sodassa 1809 Davout oli mukana Eckmühlin ja Wagramissa, missä hän hankki paljon kunnioitusta ja mainetta. Tämän sodan jälkeen hänestä tuli Eckmühlin prinssi.

Venäjä ja satapäiväinen keisarikunta

Davout auttoi Napoleonia kokoamaan suuren Grande Arméen Venäjän sotaretkelle 1812. Venäjällä Davout komensi ensimmäistä armeijakuntaa, vahvuudeltaan yli 70 000 miestä. Davout voitti venäläiset Mogiljovissä, ennen kuin hänen joukkonsa liittyivät pääarmeijaan. Moskovan vetäytymisen jälkeen, vuonna 1813, hän johti Hampurin alueen puolustusta, mistä seurasi pitkä Hampurin piiritys. Hän selvisi vain luovuttamalla ja asettumalla kuningas Ludvig XVIII:n alaisuuteen, joka oli noussut valtaistuimelle, kun Napoleon oli syrjäytetty huhtikuussa 1814.

Hänen uskollisuutensa Napoleonille oli kuitenkin täydellinen, ja sen lisäksi hän ei pitänyt Bourbonien suvun hallinnosta, ja kun Napoleon palasi maanpaosta Elbalta, hän liittyi välittömästi tämän joukkoihin. Hän oli tavallan Napoleonin satapäiväisen keisarikunnan sotaministeri, ja hän organisoi Ranskan armeijan uudestaan. Napoleon käski Davoutin pysyä Pariisissa, ja Napoleonille tappiollisen Waterloon taistelun jälkeen, kun liittoutuneet viimein olivat lyöneet Napoleonin, Davout yritti turhaan puolustaa Pariisia hyökkäyksiltä. Kun Pariisi oli vallattu, Davout luopui kaikista hänelle suoduista arvonimistä. Davoutilla oli hyvä onni, sillä toisin kuin esimerkiksi Michel Ney ja Joachim Murat, häntä ei teloitettu. Kun sota oli loppunut saivat Bourbonit suostuteltua näivettyneen Davoutin monarkian palvelukseen.

Vuonna 1819 Davoutin arvonimet palautettiin.[2]

Lähteet
  1. Nathan D. Jensen: Marshal Louis-Nicolas Davout French Empire. Viitattu 28.9.2019.
  2. John G. Gallaher: Louis-Nicolas Davout, duke of Auerstedt Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.9.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.