Linalyyliasetaatti

Linalyyliasetaatti on palavaa, huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä nestettä, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C12H20O2. Linalyyliasetaatista käytetään myös nimityksiä 3,7-dimetyyli-1,6-oktadien-3-yyliasetaatti, 1,5-dimetyyli-1-vinyyliheks-4-enyyliasetaatti, etikkahappolinalooliesteri ja linalooliasetaatti.

Linalyyliasetaatti
Tunnisteet
CAS-numero 115-95-7
IUPAC-nimi 3,7-dimetyyli-1,6-oktadien-3-yyliasetaatti
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C12H20O 2
Moolimassa 196,286 g/mol
Ulkomuoto Neste
Tiheys 0,895 g/cm³
Sulamispiste <–20 °C (< 253 K)
Kiehumispiste 220 °C (493 K)
Liukoisuus huonosti veteen

Linalyyliasetaatin moolimassa on 196,286 g/mol, sulamispiste <–20 °C, kiehumispiste 220 °C, suhteellinen tiheys 0,895 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 85 °C c.c., itsesyttymislämpötila 225 °C ja CAS-numero 115-95-7. Aine liukenee huonosti veteen.

Laventelin (Lavandula angustifolia) eteerisen öljyn tärkein yhdiste on linalyyliasetaatti.

Valmistus ja käyttö

Linalyyliasetaattia valmistetaan esteröimällä linolia etikkahapon tai etikkahappoanhydridin kanssa. Reaktiossa saattaa tapahtua isomeroitumista neroliksi tai geranioliksi. Tämän vuoksi yhdistettä syntetisoidaan myös linaloolin ja keteenin välisellä reaktiolla. Linalyyliasetaatin tuoksu muistuttaa laventelia ja bergamottia. Hyvän tuoksunsa vuoksi sitä käytetään tuoksuvissa, saippuoissa ja pesuaineissa.[1][2][3]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

Lyhytaikaisessa altistumisessa aine voi ärsyttää lievästi silmiä.

Lähteet

  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 352. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  2. Charles S. Sell: Terpenoids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 23.04.2013
  3. Karl-Georg Fahlbusch, Franz-Josef Hammerschmidt, Johannes Panten, Wilhelm Pickenhagen, Dietmar Schatkowski, Kurt Bauer, Dorothea Garbe & Horst Surburg:Flavors and Fragrances, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 23.04.2013

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.