Liittoutuneet

Liittoutuneet tarkoittaa yleensä toisessa maailmansodassa 1939–1945 akselivaltoja vastaan taistellutta liittoumaa.[1]

Liittoutuneet
Liittoutuneet siirtomaineen   Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet   Akselivallat, heidän aseveljensä sekä heidän liittolaisensa   Puolueettomat
Jäsenet	Puola (1939)  Ranska (1939)  Yhdistynyt kuningaskunta (1939)  Australia (1939) Etelä-Afrikan unioni (1939)  Intia (1939)  Kanada (1939)  Uusi-Seelanti (1939)  Alankomaat (1940)  Belgia (1940)  Norja (1940)  Kreikka (1940)  Jugoslavia (1941) Kiinan tasavalta (1941)  Neuvostoliitto (1941)  Yhdysvallat (1941)  Brasilia (1942)
Komentajat	Edward Rydz-Śmigły Charles de Gaulle Winston Churchill Tšiang Kai-šek Josif Stalin Franklin D. Roosevelt
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Yhdysvaltalainen juliste vuodelta 1942.

Josif Stalin, Franklin D. Roosevelt ja Winston Churchill Teheranin konferenssissa vuonna 1943.

Merkittävimmät liittoutuneiden jäsenet olivat Ranska, Britannia, Kiina (tuolloin Manner-Kiinaa edustanut Kiinan tasavalta), Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. Liittoutuneita olivat vastassa akselivallat, joihin kuuluivat Saksa, Italia, Japani, Unkari, Bulgaria ja Romania. Suomi oli Saksan liittolainen ja Pohjois-Suomen rintamasta vastasivat saksalaiset.

Britannia, Ranska ja Puola solmivat toisen maailmansodan alussa 6. huhtikuuta 1939 sotilaallisen liiton. Myös Neuvostoliitto otettiin mukaan neuvotteluihin, jotka kuitenkin epäonnistuivat. Neuvostoliitto solmi sitten hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa. Kiina liittyi sotaan 9. joulukuuta 1941, Neuvostoliitto 22. kesäkuuta 1941 ja Yhdysvallat 8. joulukuuta 1941. 1. tammikuuta 1942 lähtien liittoutuneita nimitettiin virallisissa yhteyksissä ”yhdistyneiksi kansakunniksi”. Nämä maat nousivat myös sodan jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyviksi jäsenmaiksi.

Ranska antautui Saksalle 22. kesäkuuta 1940, ja Vapaan Ranskan joukot olivat pienemmät kuin muiden liittoutuneiden. Vichyn Ranskasta tuli de facto osa akselivaltoja heinäkuussa 1940.

Monet akselivaltojen miehittämät maat jatkoivat taistelua maanpakolaishallitusten ja vastarinnan muodossa: Alankomaat, Belgia, Jugoslavia, Kreikka, Luxemburg, Norja, Puola, Tanska, Tšekkoslovakia.

Myös useat Brittiläisen kansainyhteisön maat julistivat sodan Saksalle ja lähettivät joukkoja sitä vastaan: Australia, Kanada, Etelä-Afrikka ja Uusi-Seelanti. Britannian ja Alankomaiden siirtomaat taistelivat emämaidensa osana. Ranskan siirtomaissa käytiin taisteluja Vapaan Ranskan ja Vichyn Ranskan kesken tai Vichyn Ranskan ja anglosaksien kanssa. Brittien heinäkuussa 1940 Ranskan laivastoa vastaan tekemä hyökkäys, jossa kuoli satoja merimiehiä, aiheutti merkittävää brittien vastaista mielialaa Vichyn Ranskan asevoimissa ja siirtomaissa useiden vuosien ajan.

Heinäkuussa 1944 aloitettiin Brasilian 25 300 miehen joukon laivaaminen Italiaan, jossa he osallistuivat taisteluihin marraskuusta alkaen. Muut liittoutuneet: Iran, Irak, Etiopia, Filippiinit, Bolivia, Kolumbia, Costa Rica, Kuuba, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Haiti, Honduras, Meksiko, Nicaragua ja Panama. Näiden maiden osallistuminen sotatoimiin jäi lähinnä symboliseksi. Irlannin tasavaltaan viitattiin ”neutraalina liittolaisena”. Sodan loppupuolella myös Ruotsi oli kallistuneena liittoutuneiden puolelle, vaikka se oli puolueeton.

Ensin brittien ja sitten Yhdysvaltain miehittämä Islanti julistettiin vuonna 1944 itsenäiseksi miehitetystä Tanskasta. Saksalaisten Grönlantiin perustamat tukikohdat tuhottiin, ja alue säilyi liittoutuneilla.

Mongolian sotilaita osallistui sotaan neuvostoliittolaisten tukena ensin Saksaa ja sitten Japania vastaan.