Labradoodle
Labradoodle, Suomessa "Finnish labradoodle" ja puhekielessä myös labraduudeli, on labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys eli monirotuinen. Labradoodleja on kolmea kokomuunnosta: standard, medium ja mini. Labradoodlejalostuksen alkuperäisenä tavoitteena oli kehittää allergikoille soveltuva avustajakoira. Niin sanottu Origin labradoodle on villakoiran ja labradorinnoutajan sekoitus eri sukupolvissa ja eri kokoluokissa. Jokaisessa maassa, joissa Origin Labradoodleja kasvatetaan, on oma linjansa, joita kutsutaan maan mukaan (American labradoodle, British labradoodle, Finnish labradoodle). Suomessa kasvatetaan siis Finnish labradoodleja, lyhenne FLD.
Sukupolvet ilmoitetaan kirjainyhdistelmänä rodun perässä, esimerkiksi labradoodle F1 tai labradoodle F1B. Sukupolvet: villakoira x labradorinnoutaja = F1. Labradoodle F1 x villakoira = F1B. F1 x F1 = F2. F2 x villakoira = F2B. F2 x F2 = F3. F3 x villakoira = F3B.[1]
Ominaisuudet
Tavoitteena on jalostuksessa ollut kiltti, palveluhaluinen, aktiivinen ja lapsiystävällinen koira, jossa yhdistyy villakoiran älykkyys ja labradorinnoutajan uskollisuus, ja jolla on villakoiran tavoin irtoamaton (eli jatkuvasti kasvava) alusvillaton karvapeite. Kantaroduille yhteiset piirteet – ystävällinen luonne, helppo koulutettavuus sekä nouto- ja uintitaipumus – ovat tyypillisiä myös labradoodleille. Etenkin uusissa ensimmäisen ja toisenkin polven risteytyksissä jalostustulokset ovat kuitenkin jo arvattavissa: esimerkiksi syntyvien pentujen luonnetta ja turkin laatua voi ennustaa vanhempien mukaan.
Luonteeseen ja energiatasoon vaikuttaa myös se, minkä kokoista villakoiraa yhdistelmässä on alun perin käytetty. Isovillakoira on villakoirissa energisin.
Värityksistä esiintyy kaikkia niitä, mitä kantaroduissakin: etenkin mustaa, maksanväristä, valkoista, harmaata sekä aprikoosia ja punaista. Harvinaisempia ovat villakoiran merkkivärinen ja valkokirjava.[1]
Turkki
Labradoodlea mainostetaan hyvänä vaihtoehtona allergiasta kärsiville[1], sillä sen turkista ei irtoa juuri lainkaan karvoja. Kuten muutkaan rodut labradoodle ei ole myöskään täysin homogeeninen turkin laadun suhteen ja monilla yksilöillä on tavanomainen kaksi kertaa vuodessa vaihtuva ja muina aikoina hiljaksiin variseva karvapeite. Myös kaikenlaisia välimuotoja esiintyy. Koira-allergia johtuu yliherkkyydestä jollekin koiran kehon proteiinille, joita irtoaa karvan lisäksi muun muassa ihon hilseestä ja syljestä. Irtoamatonkaan karvapeite ei siis takaa hypoallergeenisuutta, vaikkakin se helpottaa allergeenien leviämisen hallitsemista: yksinkertainen jatkuvakasvuinen karvapeite voidaan ajella lyhyeksi turkin laadun siitä kärsimättä toisin kuin kaksinkertainen karvapeite; lyhyenä se on myös varsin vaivaton pestä, mikä vähentää turkissa olevien koiraperäisten ja muiden allergeenien määrää.
F1-labradoodlella turkki on yleisimmin karkeakarvainen. Sen voi halutessaan nyppiä. Karkeakarvainen turkki kypsyy kasvaessaan, jolloin se irtoaa helposti karvatupesta nyppimällä. Karkeakarvaisen turkin voi myös ajaa koneella. Silloin karvatuppi muuttuu ja karva ei irtoa enää nyppimällä, vaan se tulee jatkossa ajaa aina. Jos karkeakarvaiselta labradoodlesta halutaan mahdollisimman irtoamaton karva, se kannattaa ajaa koneella, jolloin karvatupen rakenne muuttuu.
F1B-labradoodlen turkki on villava. Se tulee ajaa alas 2-4 kertaa vuodessa, tai sitä voi huoltaa kuin villakoiran turkkia: pestä, föönata ja trimmata säännöllisesti. Mikäli labradoodlen turkki on kovin villava ja takkuuntuva, se tulee joko pitää lyhyenä tai huoltaa usein. Puhdas ja föönattu turkki ei takkuunnu.
F2-sukupolven labradoodlella turkissa on eniten variaatioita. Osa koirista saattaa olla villakoiramaisen kiharoita, osa F1-tyyppisesti karkeakarvaisia.
Rotustatus
Labradoodleksi on tapana nimittää mitä tahansa labradorinnoutajasta ja villakoirasta polveutuvaa roturisteytystä. Satunnaisista designer-risteytyksistä voidaan erottaa suunnitelmallinen kasvatus, jonka lopullisena tavoitteena on kehittää molemmista kantaroduistaan eroava, niiden ominaisuuksia yhdistävä, tyypiltään ja ominaisuuksiltaan vakiintunut koirarotu. Toistaiseksi labradoodlen jalostus on ollut täysin avointa, eli mikään huomattava kasvatusyhdistys ei ole sulkenut rekisteriään ensimmäisen polven risteytyksiltä tai yhdistelmiltä kantarotujen puhdasrotuisten yksilöiden kanssa.
Labradoodle ei ole kansainvälisen kennelliiton FCI:n tunnustama rotu, ja labradoodlet ovat FCI-maissa virallisesti monirotuisia eli risteytyksiä . Labradoodleilla on kuitenkin useissa maissa omia kannatusyhdistyksiään, jotka organisoivat kasvatustoimintaa.
Lähteet
- Labradoodle The Labrador Site. Viitattu 1.6.2019.