Kirkkojen maailmanneuvosto

Kirkkojen maailmanneuvosto (lyhenne KMN[2]) on kristillisten kirkkojen kansainvälinen yhteistyöelin, jonka päämaja sijaitsee Sveitsissä, Geneven naapurikaupungissa Le Grand-Saconnex’ssa.

Kirkkojen maailmanneuvosto
World Council of Churches
Perustettu 1948
Päämaja Le Grand-Saconnex, Sveitsi
Jäsenet 350 jäsenkirkkoa[1]
Aiheesta muualla
(englanniksi) Sivusto

Kirkkojen maailmanneuvostoon kuuluu 349 kirkkoa yli 120 maasta. Se perustettiin toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 Amsterdamissa toteuttamaan ekumeenisen liikkeen päämääriä.

Kirkkojen maailmanneuvostossa on mukana ortodoksisia kirkkoja, protestanttisia kirkkoja, kuten esimerkiksi baptistit, luterilaiset, metodistit, reformoidut, ja anglikaaninen kirkko. Suurin kirkkokunta katolinen kirkko ei ole Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen. Se osallistuu kuitenkin neuvoston kokouksiin tarkkailijajäsenenä. Katolisilla on erilaisia jäsenyyksiä ja tarkkailijoita erilaisissa toimikunnissa ja KMN:n sisäisessä organisaatiossa, ja katolisella kirkolla ja KMN:llä on yhteistyöelin.[3]

Peruskirja

Amsterdamin yleiskokouksessa 1948 KMN hyväksyi peruskirjan jäsenyyskriteereistä:[4]

»Kirkkojen maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteys, jotka hyväksyvät Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi.»

Peruskirjaa muutettiin New Delhin yleiskokouksessa 1961, jolloin mukaan otettiin mm. kolminaisuusoppi:[4]

»Kirkkojen maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteys, jotka Raamatun mukaan tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kunniaksi.»

Peruskirjan tarkoitus on ilmentää käsitystä siitä, mikä on kristillisen kirkon tuntomerkki. Peruskirja rajaa ulkopuolelle muun muassa juutalaisuuden ja islamin. Kristillisperäisistä uskonnoista määritelmän ulkopuolelle jäävät esimerkiksi mormonit ja jehovan todistajat.

Historia

1900-luvun maailmansotien jälkeen kirkoissa heräsi voimakas yhdistymisen tarve. Pyrkimysten tuloksena syntyi vuonna 1948 Kirkkojen maailmanneuvosto, joka on peruskirjansa mukainen kirkkojen välinen veljesliitto. Katolisella kirkolla ei aluksi ollut Kirkkojen Maailmanneuvostossa omaa edustajaa, mutta suhteet järjestöön paranivat Johannes XXIII:n toimikaudesta lähtien. Tilanteen parantumiseen, uudelleen arviointiin ja teologien yhteisiin tapaamisiin vaikutti erityisesti Augustin Bean johtaman kristittyjen yhteyden edistämiseen pyrkivän sihteeristön perustaminen Roomaan.[5]

Hallinto ja työskentely

Yleiskokoukset

Kirkkojen Maailmanneuvostonn yleiskokous pidetään kuuden–seitsemän vuoden välein. Istunnoissa tulevat esiin vaikeudet, jotka ovat opin yhtenäistämisen ja usein hyvin erilaistten ryhmittymien toiminnan tiellä. Istuntojen on arvioitu osoittavan yhteistyön välttämättömyyttä ja tarpeellisuutta.[5]

  1. 1948 Amsterdam, Alankomaat
  2. 1954 Evanston, Illinois, USA
  3. 1961 New Delhi, Intia
  4. 1968 Upsala, Ruotsi
  5. 1975 Nairobi, Kenia
  6. 1983 Vancouver, Kanada
  7. 1991 Canberra, Australia
  8. 1998 Harare, Zimbabwe
  9. 2006 Porto Alegre, Brasilia
  10. 2013 Busan, Etelä-Korea
  11. 2022 Karlsruhe, Saksa

Yleiskokousten välisenä aikana toimintaa johtaa KMN:n keskuskomitea, johon kuuluu 158 jäsentä ja joka kokoontuu noin vuoden välein. Komiteaan kuuluu muun muassa jatkuvasti toimivat toimeenpaneva komitea, ohjelmakomitea ja talouskomitea. Suomessa KMN:n kumppanina toimii Suomen ekumeeninen neuvosto.

Suomalaiset Kirkkojen maailmanneuvostossa

Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa on neljä suomalaista. Brasilian Porto Alegren kokouksessa 2006 keskuskomitean jäseniksi valittiin Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura ja vs. suunnittelija Aaro Rytkönen Suomen luterilaisesta kirkosta. Suomen ortodoksisesta kirkosta jäseniksi tulivat isä Heikki Huttunen ja teologian maisteri Outi Vasko.[6]

Katso myös

Lähteet
  • Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.

Viitteet
  1. Kirkkojen maailmanneuvosto: What is the World Council of Churches? oikoumene.org. Viitattu 13.2.2020.
  2. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.4.2013.
  3. Sanasto (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. The basis of the WCC World Council of Churches. Viitattu 23.9.2019. (englanniksi)
  5. Dué 1999, s. 303
  6. Kirkon tiedotuskeskus

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.