Karkkila

Karkkila (ruots. Högfors) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Se on valtatie 2:n varrella 69 kilometrin päässä Helsingistä. Asukkaita paikkakunnalla on hieman alle 9 000, joista enemmistö 45–64-vuotiaita.

Karkkila
Högfors

vaakuna

sijainti

Helsingintietä Karkkilan keskustassa
Helsingintietä Karkkilan keskustassa
Sijainti 60°32′05″N, 024°12′35″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 224
Hallinnollinen keskus Karkkilan keskustaajama
Perustettu 1932
Kuntaliitokset Pyhäjärvi Ul (1969)
Kokonaispinta-ala 255,32 km²
268:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 242,35 km²
– sisävesi 12,97 km²
Väkiluku 8 591
114:nneksi suurin 31.12.2022 [2]
– väestötiheys 35,45 as./km² (31.12.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,9 %
– 15–64-v. 58,3 %
– yli 64-v. 26,7 %
Äidinkieli 2020 [4]
– suomenkielisiä 92,9 %
– ruotsinkielisiä 0,8 %
– muut 6,4 %
Kunnallisvero 21,25 %
140:nneksi suurin 2022 [5]
Kaupunginjohtaja Tuija Telén
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[6]
 • YL11
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • PS
 • Kesk.
 • Vihr.
 • KD
1 Karkkilaan sitoutuneet yhteislista
11
6
6
5
3
2
1
1
www.karkkila.fi

Karkkilan naapurikunnat ovat Lohja, Loppi, Tammela ja Vihti. Vuoteen 2013 saakka naapurikuntiin kuului Nummi-Pusula ja sitä ennen vuoteen 1981 saakka Pusula.

Luonto
Sontiainen on yksi Karkkilan lukuisista pikkujärvistä.

Maisemakuva on Karkkilassa varsin vaihteleva ja maasto on kauttaaltaan epätasaista. Kaupungin alue voidaan tästä huolimatta jakaa kolmeen melko selvästi toisistaan erottuvaan osaan. Luoteisin kulma liittyy Tammelan ylänköön, mutta vielä selvemmin kaupungin länsiosa muistuttaa naapuriaan, entistä Pusulan kuntaa. Nykyisen Lohjan kaupungin rajan tuntumassa on laaja moreenipeitteinen mäkimaa-alue, jossa kallioperän murtumalinjojen vuoksi mäkien suunta on selvästi luoteesta kaakkoon. Täällä sijaitsee myös Uudenmaan maakunnan korkein maastonkohta, 174 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Loukkumäki.[7][8]

Karkkilan keskiosassa mäet ovat jyrkkärinteisempiä, mutta maaston keskikorkeus merenpinnasta pienenee siirryttäessä kohti kaupungin etelärajaa. Itä- ja koillisosassa kaupungin alue ulottuu Toiselle Salpausselälle, jossa hiekka- ja soraharjanteiden suunta on lounaasta koilliseen eli päinvastoin kuin Karkkilan länsiosassa. Pohjoisosaltaan Karkkila on runsasjärvistä, vaikkakin järvet ovat enimmäkseen melko pieniä. Suurimpia järviä ovat Pyhäjärvi kaupungin keskustan länsipuolella, Vaskijärvi koillisessa ja Onkimaanjärvi luoteiskulmassa Tammelan ja Lopen rajalla. Kaupungin eteläosassa järviä ei sen sijaan ole lainkaan. Pääosa Karkkilasta kuuluu Pyhäjärvestä lähtevän Vanjoen eli Karjaanjoen vesialueeseen. Alkuosaltaan koskinen joki virtaa aluksi ahtaassa, mutta alajuoksullaan levenevässä laaksossa kohti Vihdin puolella sijaitsevaa Vanjärveä. Siikalan kylässä sijaitsee siirtolohkare nimeltään ”Herrainpöytä”, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1962.[7][8]

Kalastus

Karkkilassa on lukuisia järviä, jokia ja lampia, joissa voi kalastaa. Tunnetuin on Pyhäjärvi, joka sijaitsee aivan Karkkilan keskustassa. Myös Vanjoki on Karkkilan kalavesiä.

Historiaa
Kartta Karkkilan ja Pyhäjärven rajoista ennen vuoden 1969 liitosta.

Alun perin Karkkila oli kylä Pyhäjärvi Ul:ssa, joka oli Vihdin kappeliseurakunta. Pyhäjärvi itsenäistyi vuonna 1869. Nykyinen Karkkilan keskusta-alue erotettiin vuonna 1932 Pyhäjärvi Ul:stä Karkkilan kauppalaksi. Kauppalan alue koostui pääasiassa Nyhkälän ja Karkkilan kylistä. Karkkila ja Pyhäjärvi Ul yhdistyivät vuonna 1969 Karkkilaksi, josta tuli vuonna 1977 kaupunki. Karkkilan nimi juontuu germaanisperäisestä miehen etunimestä Gericke, Kercho tai Garko.

Karkkila Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Högforsin masuuni on Karkkilan historian rajapyykki. Se valmistui vuonna 1822, kun Korkeakosken partaalle perustettiin malmin jalostamista varten Högforsin rautaruukki. Raaka-aine saatiin lähistöltä Kulo­suon­mäen rauta­kaivoksesta. Tehtaan myötä Karkkilasta kasvoi omaleimainen teollisuuskaupunki, jolla oli vahva työväenliikkeen perinne. Poliittisesti Karkkila on ollut voimakkaasti vasemmistolainen; esimerkiksi valtuustokaudella 1969–1972 valtuutetuista 12 edusti kansandemokraatteja, viisi sosialidemokraatteja ja kymmenen porvaripuolueita.[7] 20 vuotta myöhemmin, valtuustokaudella 1989–1992, voimasuhteet olivat muuttuneet siten, että sosialidemokraateilla oli yhdeksän, Demokraattisella vaihtoehdolla seitsemän, kansandemokraateilla kuusi sekä porvaripuolueilla (kokoomus, keskusta ja Liberaalinen kansanpuolue) yhteensä 13 paikkaa.[9][10]

Karkkilan radalla liikennöinyt veturi.

Kaupungin kasvuun ja teollistumiseen on vaikuttanut myös kapearaiteinen Hyvinkään–Karkkilan rautatie. Rautatien lakkauttamisen jälkeen yksi radalla käytetyistä vetureista ja kaksi junanvaunua olivat muistomerkkinä kaupungin keskustassa, jossa ne joutuivat sään ja ilkivallan armoille. Veturi on nykyisin kunnostettuna esillä kaupungintalon aulassa. Yhteydet Karkkilasta Helsingin suuntaan paranivat huomattavasti valtatie 2:n valmistuttua 1950-luvun lopulla.

Karkkila oli jo muinaisten hämäläisten kauppareitin varrella. Maakuntien ihmiset ja tuotteet kohtasivatkin entisaikoina Karkkilan torilla. Kesäisin Karkkilan tori on suosittu kohde edelleen.

Valtioneuvosto teki kesäkuussa 1967 päätöksen Pyhäjärvi Ul:n liittämisestä Karkkilaan vuoden 1969 alussa. Samanaikaisesti kuntaliitoksen kanssa seurakunnan nimi muuttui Karkkilan seurakunnaksi.[8]

Nykyisin Karkkila onkin metalliteollisuudesta leimansa saanut kaupunki maaseutukylien ympäröimänä. Myös pieniä yrityksiä on paljon, iso osa niistäkin toimii metalliteollisuuden alihankkijoina.lähde? Karkkilassa vuodesta 1973 toiminut valaisinteollisuuden alihankkija Helvar työllisti 85 työntekijää vuonna 2019.[11][12].

Karkkila ajautui 1990-luvulla monien kaupunkien tapaan suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, joiden ratkaisemiseksi säädettiin Lex Karkkila.

Etäisyyksiä Karkkilasta
Vanha Pyhäjärven vaakuna, joka on nykyinen kotiseutuvaakuna

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Karkkilan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 8 330
1985
  
 8 355
1990
  
 8 925
1995
  
 8 609
2000
  
 8 753
2005
  
 8 807
2010
  
 9 209
2015
  
 8 969
Lähde: Tilastokeskus.[13]

Taajamat

Vuoden 2018 lopussa Karkkilassa oli 8 778 asukasta, joista 7 421 asui taajamassa, 1 244 haja-asutusalueilla ja 113:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Karkkilan taajama-aste on 85,6 %.[14] Kunnassa on vain yksi taajama, Karkkilan keskustaajama.[15]

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Karkkilassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[16]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Karkkilassa toimii Karkkilan helluntaiseurakunta.[17]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Karkkilan alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[18]

Politiikka
Karkkilan kaupungintalo ruukkialueella. 2018.

Kaupunginvaltuusto

Karkkilan kaupunginvaltuustossa on 35 paikkaa. Valtuuston paikkajako valtuustokaudella 2021–2025 on seuraava:[6]

Vuonna 2008 Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan vaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä. Käytetyn järjestelmän ongelmat johtivat lukuisiin valituksiin, jotka lopulta johtivat korkeimman hallinto-oikeuden määräykseen uusia vaalit[19][20][21]. Vaalit uusittiin 6.9.2009. Puolueiden paikkajakoon ei tullut muutoksia.

Eduskuntavaalit 2019

Alla on esitetty eduskuntapuolueiden kannatus Karkkilassa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Suluissa on puolueen kannatus vuoden 2015 vaaleissa.[22][23]

  • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 25,8 % (23,6 %)
  • Perussuomalaiset 19,7 % (26,9 %)
  • Vasemmistoliitto 13,4 % (14,1 %)
  • Kansallinen Kokoomus 11,1 % (12,0 %)
  • Vihreä liitto 9,2 % (4,2 %)
  • Suomen Keskusta 9,1 % (12,8 %)
  • Liike Nyt 4,0 % (– %)
  • Suomen Kristillisdemokraatit 2,4 % (1,6 %)
  • Suomen ruotsalainen kansanpuolue 1,1 % (1,0 %)

Elinkeinot
Helvar Oy:n tehdas sijaitsee Karkkilassa. Kuva on vuodelta 2008.

Vuonna 2019 Karkkilan työttömyysaste oli 10,4 %. Samana vuonna Karkkilassa oli 2 753 työpaikkaa, joista 56,7 % oli palveluissa, 39,3 % jalostuksessa, 2,0 % alkutuotannossa ja 2,0 % muulla toimialalla. Karkkilan työpaikkaomavaraisuus oli 77,6 % vuonna 2019.[24]

Kyliä

Ahmoo,Haavisto, Järvenpää, Karkkila, Nyhkälä, Siikala, Sireenikylä, Tuorila, Vaskijärvi, Vattola ja Vuotinainen

Urheilu

Karkkilan Urheilijat on yleisseura, jonka miesten koripallojoukkue pelaa tällä hetkellä kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla 1B-divisioonassa.

Ruokakulttuuri

Karkkilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunamämmi ja perunamakkara.[25]

Tunnettuja karkkilalaisia

Seuraavat tunnetut henkilöt ovat joko syntyneet tai vaikuttaneet Karkkilassa:

Katso myös

Lähteet
  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. Kuntavaalit 2021, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 26.11.2021.
  7. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Karkkilan esittely), s. 122–127. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  8. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Pyhäjärvi Ul:n esittely), s. 319–321. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  9. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990,s.165.Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1.
  10. Suomen Kommunistinen Puolue ja Demokraattinen vaihtoehto yhdistyivät valtuustokauden aikana vuonna 1990 uudeksi puolueeksi nimellä Vasemmistoliitto. Samassa yhteydessä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto lakkautettiin. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1991, s.68. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2.
  11. Helvarin karkkilan tehtaan tuotantolinjan avajaiset, (Arkistoitu – Internet Archive) Stt info 6.10.2016
  12. Brexitin seuraus: Helvarin varasto Britanniasta Karkkilaan, Karkkilalainen.fi 20.3.2019, viitattu 18.7.2021
  13. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 26.1.2018.
  14. Taajama-aste alueittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
  15. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
  16. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  17. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  18. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta
  19. Miska Rantanen: Vaalivalitus: Äänestyskone hyytyi tositilanteessa minuuteiksi 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
  20. Miska Rantanen: Painoin OK - mitään ei tapahtunut 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
  21. KHO: KHO:2009:39 9.4.2009. KHO. Viitattu 13.4.2009.
  22. Eduskuntavaalit 2019, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 25.11.2021.
  23. Eduskuntavaalit 2015, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 26.11.2021.
  24. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 26.11.2021.
  25. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 54. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  26. Aki Kaurismäki rakentaa elokuvateatteria vanhan ruukin tiloihin ja se on hänen unelmiensa täyttymys: "Lippukoppi ja pino lippuja, se on siinä" Yle Uutiset. 11.6.2021. Viitattu 22.10.2022.

    Kirjallisuutta
    • Aalto, Seppo & Rentola, Kimmo: Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven, entisen Pahajärven ihmisten historia. Karkkilan kaupunki, 1992. ISBN 951-96541-0-0.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.