Kari Levelä
Kari Levelä (s. 1953 Vehkalahti) on suomalainen ammattitaikuri (Lastentaikuri Hokkus Pokkus ja Taikuripelle Fakiiri Werneri), joka aloitti taikurinuransa kahdeksanvuotiaana. Ensimmäisen julkisen taikaesityksensä hän piti 27.11.1962 NMKY:n pikkujoulujuhlissa Helsingin Käpylässä. Kari on erikoistunut lapsille ja koko perheelle suunnattuun taikaviihteeseen. Levelälle myönnettiin 2017 valtion ylimääräinen taiteilijaeläke tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta esittävänä taiteilijana.[1]





Kipinä taikatemppuihin
Kipinä taikatemppuihin syntyi vuonna 1960, kun Levelän koulun joulujuhlissa vieraili taikuri Solmu Mäkelä. Joululahjaksi saadusta Mäkelän kirjoittamasta Suuresta Taikakirjasta tuli hyvin nopeasti nuoren taikaharrastajan "raamattu". Varsin pian tuo ensimmäinen taikakirja oli puhkiluettu ja siinä opetetut temput harjoiteltu. Solmu Mäkelän kirjoittaman kirjan opeilla Levelä laati ensimmäisen taikaesityskokonaisuuden, jonka hän esitti sittemmin ensimmäisessä julkisessa tilaisuudessa NMKY:n pikkujoulujuhlissa 1962. Tästä ensimmäisestä julkisesta esityksestään Levelä sai palkkioksi uunituoreen, Julius Sundmanin kirjoittaman taikakirjan, jonka sisältö oli aikanaan mullistava, koska kirjassa paljastettiin ja opetettiin useita ns. ammattilaistemppuja.
Uralla eteenpäin
Julius Sundmanin kirjan ansiosta Levelä kykeni kehittämään ja valmistamaan tasoltaan sellaisen taikaesityksen, joka mahdollisti uusia esiintymistilaisuuksia. Nuoren taikurin ura lähtikin ripeään nosteeseen. Esiintymistilaisuudet olivat aluksi pääasiassa eteläisessä Suomessa, mutta myöhemmin esiintymismatkat suuntautuivat jo pidemmällekin.
1970-luvulla Levelä opittiin tuntemaan kyyhkystaikurina. Hän kehitti erikoisen, kyyhkysten avulla esitettävän taikaohjelman, jossa hän käytti 6-8 elävää valkoista kyyhkystä. Kyyhkysohjelma tehosi myös tuomareihin ensimmäisissä taikureiden SM-kilpailuissa 1972, joissa Levelä saavutti ohjelmallaan alle 18-vuotiaiden sarjassa toisen sijan yhden pisteen erolla voittajaan.
Tauko esiintymisissä
1990-luvun puolivälissä Levelä päätti pitää esiintymisissä totaalisen tauon, rankka, viiden vuoden yhtämittainen laivakiinnitys vei voimat. Esiintymistaukoa kesti aina 2000-luvun alkuun saakka jolloin Fakiiri Werneri aloitti ”hiljaiset” esiintymiset, lähinnä tuttavapiirissään järjestettävissä tilaisuuksissa.
Ura jatkuu
2012 Levelä aktivoi uudelleen Fakiiri Wernerin, -hassun hauskan, vauhdikkaan taikuripellehahmonsa ja samassa yhteydessä syntyi myös uusi lämminhenkinen lastentaikuri Hokkus Pokkus. Se on erikoistunut lapsille ja koko perheelle suunnatuun taikaviihteeseen, jossa esitetään testattuja huippuluokan taikoja ja puhdasta, kaikille sopivaa komediaa.
Pelletaikuri Fakiiri Werneri on luonteeltaan kaikki maailmankolkat kierrellyt taikuripelle, jonka vauhdikkaassa, hullunhauskassa taikashow’ssa sattuu ja tapahtuu. Riemukasta hölmöilyä joka ei jätä ketään kylmäksi.
Saavutuksia
Taikuriuran merkittävimpiä virstanpylväitä ovat olleet kiinnitykset Linnanmäen ulkoilmanäyttämölle 1967-1969, esiintymiset Danny-showssa 1968-1972, maanlaajuiset E-iltamakiertueet 1972-1974 sekä esiintymiskiinnitykset Silja-Linen Pikkukippariristeilyillä 1990-1995, joilla hän antoi risteilyvieraille Fakiiri Werneri -hahmossaan n. 2000 taikaesitystä avustajanaan ja partnerinaan oma poika, Tomi Levelä, joka esiintyi Topo -nimisenä klovnina.
Levelä on ollut myös taikuriuransa aikana aktiivinen jäsen alan yhdistyksissä. Suomen Taikuriklubi ry (lakkautettu) hyväksyi vaativan koe-esiintymisen perusteella hänet vuonna 1968 jäsenekseen kaikkien aikojen nuorimpana taikurina. Levelä oli myös perustamassa Taikaritarit ry -nimistä yhdistystä vuonna 1972. Yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 2002 Suomen Taikurit ry:ksi, jonka kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 2019.
Levelä on kirjoittanut ja julkaissut omakustanteena (1995) "Wernerin Pelletemppuiluja" -nimisen kirjasen, joka on toiminut innoituksen ja tiedon lähteenä useille suomalaisille sirkusalan klovnerian harrastajille.
Katso myös
Lähteet
- Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita, säveltäjiä ja kuvataiteilijoita 30.3.2017. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 10.1.2020.