Fluoriitti

Fluoriitti eli fluorisälpä (CaF₂) on halogenidimineraali, jota tavataan usein hydrotermisissä juonissa sekä sedimenttikivissä. Fluoriitin kidejärjestelmä on kuutiollinen; sen asu on tavallisesti kiteinen, mutta joskus myös massiivinen tai rakeinen. Fluoriitti esiintyy useimmiten omamuotoisina, kuutiollisina kiteinä, mutta joskus tavataan myös kahdeksankulmaisia kiteitä. Fluoriitin kiteet ovat usein kaksostuneita.

Fluoriitti
Fluoriittikiteitä
Luokka	Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava	CaF2
Molekyylipaino	78,07 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri	Vaihtelee, voi olla violetti, kellertävä, punertava, väritön
Asu	Kiteinen, kuutiolliset kiteet yleisiä
Kidejärjestelmä	Kuutiollinen
Lohkeavuus	Etevä
Murros	Sälöinen, lähes simpukkamainen
Kovuus Mohsin asteikolla	4
Tiheys	3,175–3,56 g/cm³
Sulamispiste	1360 °C
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet	Isotrooppinen
Kiilto	Lasimainen
Taitekerroin	n = 1,433–1,448
Kahtaistaitto	Ei ole
Dispersio	0,007
Pleokroismi	Ei ole
Ultravioletti fluoresenssi	Useimmiten sininen, muut värit epäpuhtauksien aiheuttamia
Viiru	Valkoinen
Läpinäkyvyys	Läpinäkyvä
Lähteet
[1][2]
Infobox OK

Fluoriitin nimi on johdettu latinan sanasta fluo, joka tarkoittaa 'virrata'. Mineraalilla on varsin alhainen sulamispiste, noin 1 360 °C. Tämän vuoksi fluoriittia hyödynnetään esimerkiksi teräksen valmistuksessa. Alkuaine fluori löydettiin fluoriitista, jonka mukaan se on saanut nimensä.[3]

Vihreää fluoriittia kutsutaan myös nimellä Afrikan smaragdi.[4]

Fluoriitti on muodostunut kiteytymällä vesiliuoksista. Sitä esiintyy tavallisesti suurten syväkivimassojen juonissa sinkkivälkkeen, lyijyhohteen, baryytin ja kvartsin kanssa. Sitä saattaa esiintyä myös alkalikivissä.[5]