Florida Panthers

Vuonna 1992 Blockbuster-elokuvavuokraamon liikemies Wayne Huizengalle annettiin oikeudet perustaa NHL-seura Miamiin. Ensimmäisen kautensa joukkue pelasi Miami Arenalla. Florida olikin yksi parhaista laajennusjoukkueista ensimmäisellä kaudellaan. Panthers jäi vain niukasti pudotuspelien ulkopuolelle ja voitti lähes puolet otteluistaan.^lähde?

Pudotuspelien jäätyä niukasti haaveeksi myös kauden 1994–1995 jälkeen valmentaja Roger Neilson erotettiin ja hänen tilalleen palkattiin Doug MacLean. Kausi 1995–1996 oli Floridan historian paras. Se oli Itäisessä konferenssissa neljäs 92 pisteellä ja voitti pudotuspeleissä Boston Bruinsin, Philadelphia Flyersin ja konferenssin loppuottelussa Pittsburgh Penguinsin. Stanley Cupin loppuotteluissa Colorado voitti Floridan puhtaasti otteluvoitoin 4–0. Florida on myös kerran voittanut divisioonansa, kaudella 2011–2012. New Jersey Devils kuitenkin tiputti Panthersin heti ensimmäisellä kierroksella voitoin 4–3.^lähde?

Kausilla 1996–1997 ja 1999–2000 Florida putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Vuonna 1999 joukkueeseen liittynyt Pavel Bure oli Panthersin suurin tähti pudotuspelikaudella 1999–2000. Bure voitti kaksi kertaa perättäin Maurice ”Rocket” Richard Trophyn runkosarjan parhaana maalintekijänä.^lähde?

Vuonna 2001 Panthers oli osallisena yhdessä NHL-historian kummallisimmista kaupoista. New York Islandersin manageri Mike Milbury tarjosi Panthersille maalivahti Roberto Luongoa ja hyökkääjä Olli Jokista vaihdossa Mark Parrishista ja Oleg Kvašasta. Panthers suostui ja Jokinen ja Luongo siirtyivät Floridaan. Jokisesta tuli Panthersin historian paras pistemies ja pitkäaikainen kapteeni, ja Luongo oli Panthersissa pelatessaan NHL:n parhaita maalivahteja.^lähde?

Kaudella 2022–2023 Florida kohtasi pudotuspelien ensi kierroksella Boston Bruinsin.[2] Bruins oli rikkonut kauden aikana NHL:n yhden kauden voittoennätyksen saavuttaen 64 voittoa ja piste-ennätyksen saavuttaen 133 pistettä.[3] Lisäksi Bruins oli lyönyt NHL:n ennätyksen saavuttaen 50 runkosarjavoittoa vain 64 ottelussa.[4] Kuitenkin pudotuspelien ensi kierroksella vain vaivoin pudotuspeleihin selvinnyt Florida Panthers pudotti Bruinsin jatkosta seitsemännen ottelun jatkoajalla syntyneellä maalilla. Joukkueiden välinen piste-ero runkosarjassa oli 43 pistettä. Näin mitattuna kyse on NHL:n pudotuspelihistorian suurimmasta yllätyksestä, sillä monet pitivät Bostonia mestaruussuosikkina. Boston ei koko kaudella hävinnyt kolmea ottelua peräkkäin, mutta hävisi pudotuspeleissä Pantersille otteluvoitoin 3–4 johdettuaan ottelusarjaa jo voitoin 3–1.[2] Seuraavalla kierroksella otellessaan Toronto Maple Leafsia vastaan joukkue ylsi seuraennätykseensä voitettuaan viisi pudotuspeliottelua perätysten.[5]

• 
  1993–1999
• 
  1999–2015
• 
  2016–

• Päävalmentaja: Paul Maurice
• Apuvalmentaja: Myles Fee
• Apuvalmentaja: Jamie Kompon
• Apuvalmentaja: Sylvain Lefebvre
• Apuvalmentaja: Tuomo Ruutu
• Maalivahtivalmentaja: Rob Tallas
• Videovalmentaja: John Congemi
• Fysiikkavalmentaja: Mike Joyce
• Apufysiikkavalmentaja: Mark Gaydos
• Kehitysvalmentaja (Euroopassa pelaavat): Tomi Mäki
• Kehitysvalmentaja: Michael Ryan
• Taitovalmentaja: Maksim Ivanov
• Huoltopäällikkö: Teddy Richards
• Toimitusjohtaja: Bill Zito
• Apulaistoimitusjohtaja: Paul Krepelka
• Apulaistoimitusjohtaja: Brett Petersen
• Toimitusjohtajan erityisavustaja: Roberto Luongo
• Jääkiekkotoiminnanjohtaja: Tom Bark
• Jääkiekkotoiminnanjohtaja: Braden Birch
• Pelaajakehitysjohtaja: Gregory Campbell
• Henkilöstöjohtaja: Bryan McCabe
• Amatöörien kykyjenetsinnän johtaja: Shane Churla
• Euroopan kykyjenetsinnän johtaja: Jari Kekäläinen
• Vanhempi neuvonantaja: Rick Dudley
• Vanhempi neuvonantaja: Paul Fenton

• 1 Roberto Luongo

• 99 Wayne Gretzky (Peliumero on jäädytetty koko liigassa.)

Aleksander Barkov

• Brian Skrudland, 1993–1997
• Scott Mellanby, 1997–2001
• Pavel Bure & Paul Laus, 2001–2002
• Ei kapteenia, 2002–2003
• Olli Jokinen, 2003–2008
• Bryan McCabe, 2009–2010
• Ed Jovanovski, 2013–2014
• Willie Mitchell, 2014–2016
• Derek MacKenzie, 2016–2018
• Aleksander Barkov 2018–

• Roger Neilson, päävalmentaja, 1993–1995, valittu vuonna 2002
• Bill Torrey, toimitusjohtaja, 1993–2001, valittu vuonna 1995

• Eniten maaleja kaudessa: Pavel Bure, 59 (2000–2001)
• Eniten syöttöjä kaudessa: Jonathan Huberdeau, 85 (2021-2022)
• Eniten pisteitä kaudessa: Jonathan Huberdeau, 115 (2021-2022)
• Eniten kausia: Paul Laus, Aleksander Barkov, 9
• Eniten jäähyjä kaudessa: Peter Worrell, 354 (2001–2002)
• Eniten nollapelejä kaudessa: Roberto Luongo, 7 (2003–2004) & Tomáš Vokoun, 7 (2009–2010)
• Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana: Jesse Belanger, 50 (1993–1994)
• Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Brandon Montour, 73 (2022–2023)

• Pisin voittoputki: 13 (2021–2022)