FC St. Pauli

Seuran juuret ovat alun perin Hamburg - St. Pauli Turnverein von 1862 -seurassa. Seurassa alettiin pelata jalkapalloa vasta vuonna 1907 ja joukkue liittyi Norddeutschen Fußball-Verbandiin vuonna 1910. Se pelasi nimellä St. Pauli TV aina vuoteen 1924, jolloin se otti nimekseen FC St. Pauli, joka on edelleenkin seuran nimi. Vuonna 1919 seura nousi pelaamaan maan korkeimmalle tasolle. Toisen maailmansodan loppuun saakka FC St. Pauli nousi ja putosi eri sarjojen välillä[2].

Toisen maailmansodan jälkeen seuraa odottivat todelliset haasteet. Sen areena oli tuhottu ja koko St. Paulin alue oli pahasti pommitettu. Joukkue lähti vuonna 1946 pelaamaan Hampurin Stadtligaa. Tällöin kuitenkin arkkivihollinen Hamburger SV oli parempi. Seuraavana vuonna St. Pauli oli kuitenkin kaupungin mestari [3]. Seuran ensimmäinen Oberliga-kausi oli 1947–1948. Vuonna 1963 valmistui seuran areena, Millerntor-Stadion, jossa seura pelaa edelleenkin pelinsä. Kun Bundesliiga perustettiin 1963, ei St. Paulia hyväksytty mukaan, vaan he joutuivat pelaamaan Regionalligassa. Joukkue pääsi monesti yrittämään nousua korkeammalle, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. Kun seura onnistui kaudella 1973–1974 sijoittumaan sarjassaan toiseksi, se nousi 2. Bundesliigaan, joka perustettiin vuonna 1974. Kaudella 1973–1974 joukkue oli murskaava tehden 113 maalia 36 pelissä, joka on edelleenkin seuran ennätys.

Ensimmäisen 2. Bundesliiga kautensa joukkue aloitti hyvin sijoittuen kolmanneksi, ollen lähellä nousua 1. Bundesliigaan. Kausi 1975–1976 ei ollut kuitenkaan yhtä helppo. Joukkue sijoittui 20 seuran sarjassa 14:nneksi, mutta mikä tärkeintä, joukkue ei joutunut karsimaan sarjapaikastaan. Kausi 1976–1977 oli seurahistorian tärkein[4]. Se hävisi vain kolmasti ja kauteen mahtui myös 27 ottelun mittainen tappioton jakso. Kauden päätteeksi joukkue nousi ensi kertaa Bundesliigaan, jonka joukkue oli asettanut tavoitteekseen jo ennen kauden alkua. “Bundesliiga-seikkailu“ alkoi joukkueelta hyvin: se voitti Werder Bremenin 3–1. Kaudella joukkue kohtasi myös vihollisensa eli HSV:n. Ensimmäisen ottelun St. Pauli voitti vieraissa, mutta toisen vei nimiinsä HSV. Kauden päätteeksi St. Pauli joutui putoamaan. Putoaminen jatkui kaudella 1978–1979 kun seura oli lähellä konkurssia ja se pudotettiin Oberligaan. Tällä kertaa putoamisen syynä ei siis ollut pelilliset syyt, sillä joukkue oli sarjassaan kuudes.

Seuralla on n. 200 rekisteröityä faniklubia[5]

Köyhä seura taisteli faniensa avulla taloudellista ahdinkoaan vastaan ja onnistui säilyttämään paikkansa Oberligassa. Joukkue oli lähellä nousua, mutta ei kuitenkaan jaksanut loppuun saakka. Vasta kaudella 1983–1984 joukkue onnistui varmistamaan nousunsa takaisin 2. Bundesliigan. Tälläkään kertaa visiitti ei ollut pitkäaikainen vaan joukkue putosi kaudeksi 1985–1986 takaisin Oberligaan. Joukkue nousi samana vuotena takaisin 2. Bundesliigaan. Joukkue selviytyi kolmanneksi, mutta ei pystynyt nousemaan Bundesliigaan. Kaudella 1987–1988 nousu onnistui. Joukkue sijoittui Bundesliigassa 10:ksi ja piti sarjapaikkansa. Kauden 1989–1990 päätteeksi joukkue sijoittui 13:ksi. Seuraavalla kaudella joukkue oli vasta 16. ja joutui karsimaan paikastaan. Karsintasarjassa kaksi tasapeliä ja yksi tappio merkitsivät putoamista seuraavaksi kaudeksi.

Pääkatsomo vuonna 2006

Uudistetussa 2. Bundesliigassa St. Pauli sijoittui ensimmäisellä kaudellaan neljänneksi. Kaudella 1992–1993 joukkue oli 17. välttäen näin niukasti karsinnat. Kausi 1993–1994 oli seuralta hyvä, mutta loppukauden tappiot laskivat lopulta sijoituksen jälleen kerran neljänneksi. Joukkue onnistui jälleen kerran nousemaan Bundesliigaan kaudella 1994–1995, kun se voitti kaikki kotipelinsä. Bundesliigassa joukkue oli 15. ja säilytti sarjapaikkansa. Jälleen kerran kauden päätteeksi edessä oli pudotus 2. Bundesliigaan, jossa joukkue sijoittui taas neljännelle sijalle. Kaudella 1998–1999 St. Pauli oli yhdeksäs.

2000-luku alkoi seuralta hyvin kun se pääsi jo neljännen kerran historiassaan nousemaan Bundesliigaan[6]. Tälläkin kertaa joukkue kävi yhden vuoden vierailulla, jonka jälkeen se joutui putoamaan. Seuraavalla kaudella joukkue joutui putoamaan edelleen Regionalligaan. Joukkue haki monen kauden ajan vauhtia, kunnes sen onnistui nousemaan 2. Bundesliigaan kaudeksi 2007–2008. 2. Bundesliigassa joukkue sijoittui yhdeksänneksi. Kaudella 2009–2010 seura nousi jälleen ylimmälle sarjatasolle[7], josta se putosi jo yhden kauden jälkeen.

St. Paulista on tullut Saksassa kulttijoukkue. Vuonna 1981 seuran yleisökeskiarvo oli vain 1 600, mutta 1990-luvun lopussa seuran areena oli useaan otteeseen loppuunmyyty. Seura oli ensimmäisiä seuroja, jotka pistivät jalkapallohuliganismin kuriin ja kielsivät nationalisteilta pääsyn areenalle. 1990-luvun alussa media alkoi kiinnostua seuran punk-faneista. Myös lempinimet, kuten Freibeuter der Liga ("Liigan merirosvot") ja das Freudenhaus der Liga ("Liigan ilotalo"), jota tosin St. Paulin kannattajat eivät itse käyttäneet, yleistyivät.

Joukkueen kannattajat pitävät itseään antifasisteina, antirasisteina ja antiseksisteinä. Tämän takia seuran fanit ovat joutuneet konflikteihin uusnatsien ja huligaanien kanssa, joita Hansa Rostockin kannattajissa oli jonkun verran vielä 1990-luvullakin.

Seura sanoo, että sillä on eniten naispuolisia kannattajia koko Saksassa. Seuralla on kaiken kaikkiaan 11 miljoonaa fania Saksassa [8]. Joukkue on ottanut pääkallot ja merirosvot aiheekseen, joita se painattaa paitoihinsa ja muihin fanituotteisiinsa. Joukkueen tunnettuihin faneihin kuuluvat muun muassa Andrew Eldritch, Asian Dub Foundation, Turbonegro (levytti I Got Erection singlestään uuden version Der FC St. Pauli ist schuld, dass ich so bin!), Bad Religion (soitti St. Paulin kolmosjoukkueen hyväntekeväisyyskonsertissa) sekä Sascha Konietzko.

Joukkueella on myös monia ystävyysseuroja ulkomailla. Näkyvin niistä on Celtic FC, jonka kanssa seuralla on paljon yhteyksiä[9]. Syyksi tähän on arveltu sitä, että HSV:llä on ystävyysseurana Rangers F.C., joka on Celticin pahimpia kilpailijoita. Muita ystävyysseuroja ovat mm. ‪Ternana Calcio‬ (Terni, Italia), ‪Hapoel Tel Aviv FC‬ (Tel Aviv, Israel) ja ‪Bohemians 1905‬ (Praha, ‪Tšekki‬). Lisäksi Ultrá Sankt Paulilla on ystävyyssuhde Schickeria Müncheniin, ‪FC Bayern München‬in ultraryhmään.

St. Pauli avaa jokaisen kotiottelunsa AC/DC:n kappaleella Hell's Bells ja jokaisen kotimaalin jälkeen soitetaan Blurin Song 2.

[10]

Nro Paikka Pelaaja 1 M Dennis Smarsch 2 P Manolis Saliakas 4 P David Nemeth 5 P Betim Fazliji 6 P Christopher Avevor (kapteeni) 7 K Jackson Irvine 8 K Eric Smith 10 K Marcel Hartel 11 H Johannes Eggestein 13 K Lukas Daschner 14 H Etienne Amenyido 15 P Marcel Beifus 16 K Carlo Boukhalfa 18 K Jakov Medic

Nro Paikka Pelaaja 19 P Luca Zander 20 K Afeez Aremu 21 P Lars Ritzka 22 M Nikola Vasilj 23 P Leart Paqarada 24 K Connor Metcalfe 25 P Adam Dźwigała 27 H David Otto 28 M Sören Ahlers 29 K Niklas Jessen 30 M Sascha Burchert 31 K Franz Roggow 32 P Jannes Wieckhoff 34 H Igor Matanović