Der Hölle Rache kocht in meinem Herzen

Ensimmäisen koloratuurin alku

"Der Hölle Rache kocht in meinem Herzen" tunnetaan myös nimellä "Yön kuningattaren aaria", vaikka Taikahuiluun kuuluu sen ohella myös Yön kuningattaren ensimmäinen aaria "O zittre nicht, mein lieber Sohn". Sitä pidetään yhtenä tunnetuimmista ooppera-aarioista ja se on tarttuva, nopeatempoinen ja pahaenteisen suurellinen.

Aaria kuuluu oopperan toiseen näytökseen. Se kuvaa Yön kuningattaren kostonhimoista raivokohtausta, jossa hän työntää tikarin tyttärensä Paminan käteen ja vaatii tätä tappamaan kilpailijansa Sarastron uhaten hylätä ja kirota tyttärensä jos tämä kieltäytyy. Taikahuilun kantaesityksessä Yön kuningattaren roolin lauloi Mozartin käly Josepha Hofer.

Aaria on sävelletty d-mollissa, ja sen orkesterikokoonpanoon kuuluu kaksi huilua, oboeta, fagottia, käyrätorvea ja trumpettia sekä jouset (1. ja 2. viulut, alttoviulut, sellot ja kontrabasso). Orkesteri on laajempi kuin ensimmäisessä aariassa "O zittre nicht", ja siihen kuuluu klarinetteja ja pasuunoja lukuun ottamatta oopperan koko soittajisto.

Aaria on esittäjälleen erittäin haastava. Se ulottuu yksiviivaisestä f:stä aina kolmiviivaiseen f:ään asti ja edellyttää laulajalta korkeaa äänialaa.

Ruotsalainen näyttelijä Louise Michaëli (1830-1875) Yön kuningattaren roolissa, ennen 1894.

Taikahuilun libretto on Mozartin ystävän Emanuel Schikanederin nimissä. Schikaneder myös esitti Papagenon roolin oopperan ensiesityksessä.

Tekstin runomitta koostuu neljästä säkeestä jambista pentametriä, jota seuraa neljä säettä jambisessa trimetrissä, ja lopuksi on vielä kaksi säettä jambisessä pentametrissä. Riimikaava on ABAB CCCD ED.

Aaria sisältyy Voyager 1 & 2 -luotainten mukana avaruuteen lähetettyihin kultaisiin äänilevyihin.[1]

• Mozart, Wolfgang Amadeus: The Magic Flute (Die Zauberflöte) in Full Score. New York: Dover Publications, 1985. ISBN 0-486-24783-X.

• Lea Piltti esittää aarian Elävässä arkistossa
• Partituuri Digitale Mozart-Edition -sivustolla