Cannesin elokuvajuhlat

Cannesin elokuvajuhlat (ransk. Le Festival international du film de Cannes tai ransk. Le Festival de Cannes) on Cannesin lomakaupungissa Etelä-Ranskassa vuosittain järjestettävä elokuvafestivaali. Cannesin elokuvajuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran 20. syyskuuta – 5. lokakuuta 1946. Sen jälkeen elokuvajuhlat on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestetty aina toukokuussa.[1]

Cannesin elokuvajuhlien tunnus
Näyttelijä kuvattavana elokuvajuhlilla n. 1979

Cannesia pidetään maailman arvostetuimpana elokuvafestivaalina. Festivaali on käynnistänyt monien merkittävien elokuvantekijöiden, kuten Quentin Tarantinon ja Steven Soderberghin, uran.[2]

Cannesin elokuvanäytösten liput eivät ole yleisessä myynnissä, vaan sisään päästetään ensisijaisesti vain valikoitu joukko elokuva-alan ammattilaisia[2]. Joitakin julkisiakin näytöksiä järjestetään iltaisin ja toisinaan sisään saattavat päästä esimerkiksi kärsivällisesti lippua jonottaneet ulkopuoliset tai häikäilemättömät kuokkavieraat.[2]

Cannesin tapakulttuuriin kuuluvat sekä seisten annetut suosionosoitukset että buuaaminen, joskin buuausten syytä tai merkitystä ei ole aina helppoa ymmärtää. Buuauksien kohteeksi Cannesissa joutui mm. Scorsesen Taksikuski.[2]

Monet elokuvatähdet ottavat osaa Cannesin juhlaan sen saaman valtavan julkisuuden vuoksi. Cannes on myös elokuvatuottajien suosiossa ensi-iltapaikkana, koska elokuvajuhlat tarjoavat hyvät puitteet myydä elokuvia eri maista tuleville levittäjille.

Yksi Cannesin tärkeimmistä tapahtumista on Marché du Film, joka on maailman vilkkain elokuvien myyntitapahtuma.[2]

Cannesin tärkein palkinto on Kultainen palmu (Palme d'or), joka annetaan parhaalle elokuvalle. Tuomaristo jakaa elokuvajuhlilla muitakin palkintoja, joista Grand Prix on Kultaisen palmun jälkeen arvokkain. Tuomariston palkintoa voidaan pitää kilpailun pronssisijana[3].

Elokuvajuhlien tuomaristo koostuu valikoiduista kansainvälisistä elokuva-alan ammattilaisista. Suomalainen Peter von Bagh kuului kilpailun pääsarjan tuomaristoon vuonna 2004[4].

Kukaan suomalainen ei ole koskaan voittanut Kultaista palmua[3]. Sen sijaan Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä sai Grand Prix -palkinnon vuonna 2002[5] ja Juho Kuosmasen Hytti nro 6 sai Grand Prix'n vuonna 2021[6].

Kilpasarjat

Cannesin elokuvajuhlien ytimessä on parinkymmenen elokuvan joukko, jota kutsutaan viralliseksi valikoimaksi.[7] Kilpasarjan elokuvien sanotaan edustavan “taide-elokuvaa, joka houkuttele laajaa yleisöä”[2]. Nämä elokuvat kilpailevat Kultaisesta palmusta, joka jaetaan juhlien viimeisenä päivänä.[7] Voittajan valitsee tuomaristo, joka koostuu elokuva-alan ammattilaisista[8]. Virallisen valikoiman elokuvien näytännöt järjestetään Grand Théâtre Lumièressä, jossa on tiukka pukukoodi[9].

Virallisen valikoiman ohessa esitetään muita elokuvasarjoja: näihin kuuluvat Keskiyön näytännöt, Erikoisnäytännöt, Cannesin klassikot ja Cannesin ensi-illat[7].

Kilpasarjan ulkopuolella esitetään elokuvia, jotka valintalautakunta haluaa huomioida, mutta jotka eivät jostakin syystä täytä valintakriteerejä[8]. Joukkoon kuuluu usein myös suuren budjetin elokuvia[7].

Un Certain Regard on erillinen kilpailu, joka on tarkoitettu vähemmän tunnetuille ja mahdollisesti uskaliaammille elokuvantekijöille kuin ne suuret nimet, jotka kilpailevat Kultaisesta palmusta[7]. Un certain regard on virallisen valikoiman ulkopuolisista sarjoista suurin[9]. Sillä on oma tuomaristonsa[9]. Tähän kilpailuun otetaan usein mukaan näyttelijöitä, jotka siirtyvät ohjaajan paikalle ja toisinaan myös ohjaajia, jotka ovat jo aiemmin kilpailleet Kultaisesta palmusta[9]. Un Certain Regardin näytännöt järjestetään Salle Claude Debussyssä, jonka pukukoodi on vapaampi kuin Grand Théâtre Lumièressä[9].

Cinéfondation: elokuvat elokuvakoulun opiskelijoille; pituus ei saa ylittää yhtä tuntia.[10]

Samaan aikaan Cannesin juhlien kanssa muut organisaatiot järjestävät toisaalla samassa kaupungissa kolme varjofestivaalia: Nämä ovat Directors’ Fortnight, Critics’ Week ja ACID. [7]

Palkinnot

Kokoillan elokuvat

  • Prix du scénario
  • Prix d'interprétation féminine du Festival de Cannes
  • Prix d'interprétation masculine du Festival de Cannes (Ex-aequo)

Lyhytelokuvat

  • Palme d'Or du Festival de Cannes - court métrage
  • Prix du Jury - court métrage

Muut

  • Camera d'Or – Vuodesta 1978 jaettu palkinto parhaalle esikoisohjaukselle
  • Carosse d'or, "Kultainen vaunu", Ranskan elokuvaohjaajien myöntämä palkinto merkittävästä ohjaajaurasta
  • Ekumeenisen juryn palkinto elokuvalle, joka "koskettaa olemassaolomme henkistä ulottuvuutta."[11]

Epäviralliset palkinnot

  • Cannesissa jaetaan myös epävirallinen Palme Dog -palkinto parhaalle koiraesiintyjälle. Vuonna 2002 palkinnon sai Aki Kaurismäen Tähti-koira, joka esitti Hannibal-nimistä koiraa Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä.

Suomalaiset Cannesissa

Suomalaisia Kultainen palmu -ehdokkaita ovat olleet mm. Matti Kassilan Elokuu (1956) sekä Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjaama Tulipää (1980).[12]

Aki Kaurismäen elokuvat ovat olleet useasti ehdolla Kultaisen Palmun saajaksi. Palkintoa ovat tavoitelleet elokuvat Kauas pilvet karkaavat (1996), Mies vailla menneisyyttä (2002), Laitakaupungin valot (2006) ja Le Havre (2011).[12] Grand Prix -palkinnon Kaurismäki voitti elokuvasta Mies vailla menneisyyttä ja ekumeenisen juryn palkinnon elokuvasta Kauas pilvet karkaavat.

Juho Kuosmasen elokuva Hytti nro 6 kilpaili Kultaisesta palmusta vuonna 2021.[12] Se voitti Grand Prix -palkinnon, jonka se jakoi yhdessä Asghar Farhadin elokuvan Ghahreman kanssa[6]. Kuosmasen elokuvasta tuli kaikkien aikojen toinen suomalainen Grand Prix'n saaja[6].

Kaarlo Nuorvalan lyhytelokuva Hermoprässi sai vuonna 1963 Grand Prix -palkinnon.[13] Erik Blombergin ohjaama Valkoinen peura valittiin vuonna 1953 parhaaksi taruaiheiseksi elokuvaksi, ja lisäksi se oli ehdolla Grand Prix -palkinnon saajaksi.[14]

Juho Kuosmasen elokuva Hymyilevä mies valittiin keväällä 2016 parhaaksi Un certain regard -sarjassa[15].

Kari Juusosen ohjaama Pizza Passionata voitti vuonna 2001 lyhytelokuvien kilpasarjan kolmannen palkinnon[16].

Teppo Airaksisen ohjaama ja Melli Maikkulan käsikirjoittama Katto valittiin vuonna 2017 lyhytelokuvien kilpasarjaan 4843 ehdokkaan joukosta ja voitti kakkospalkinnon.

J-P Valkeapään elokuva Koirat eivät käytä housuja sai maailmanensi-iltansa Director's Fortnight -sarjassa toukokuussa 2019[17].

Mikko Myllylahden lyhytelokuva Tiikeri sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien Kriitikoiden viikolla vuonna 2018[18]. Myllylahden käsikirjoitus elokuvaan Metsurin tarina palkittiin Kriitikoiden viikon Next Step -palkinnolla vuonna 2019[18]. Käsikirjoitukseen pohjautuva elokuva Metsurin tarina saa maailmanensi-iltansa Kriitikoiden viikko -sarjassa, johon se valittiin historian toisena suomalaiselokuvana Guled & Nasran jälkeen[18]. Khadar Ahmedin Guled & Nasra valittiin Kriitikoiden viikko (Semaine de la Critique) -esityssarjaan vuonna 2021[19].

Katso myös

Lähteet
  1. Benjamin Graig: History Cannes Guide. Arkistoitu 17.11.2011. Viitattu 6.4.2011.
  2. Alissa Wilkinson: Why the Cannes Film Festival matters (and how to pronounce it) Vox. 16.5.2017. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  3. Juho Kuosmasen elokuva Hytti nro 6 punnitaan tänä iltana Cannesissa – Kriitikko: “Realistiset mahdollisuudet palkintoon” Yle Uutiset. Viitattu 18.7.2021.
  4. Peter von Bagh valittiin Cannesin tuomaristoon ts.fi. 23.4.2004. Viitattu 26.8.2022.
  5. Aki Kaurismäki ja Kati Outinen juhlivat Cannesissa Helsingin Sanomat. 27.5.2002. Viitattu 18.7.2021.
  6. Elokuvat | Hytti nro 6 teki ”Kaurismäet” ja voitti Cannesin elokuvajuhlien kakkospalkinnon – Kultaisen palmun yllätysvoittaja oli raju scifi-kauhukomedia Titane Helsingin Sanomat. 17.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
  7. https://www.nytimes.com/live/2022/05/17/movies/cannes-film-festival#cannes-official-selection
  8. Alissa Wilkinson: Why the Cannes Film Festival matters (and how to pronounce it) Vox. 16.5.2017. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  9. Ben Kenigsberg: What is Un Certain Regard? The New York Times. 18.5.2022. Viitattu 23.5.2022. (englanniksi)
  10. Alissa Wilkinson: Why the Cannes Film Festival matters (and how to pronounce it) Vox. 16.5.2017. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  11. Scott Roxborough, Scott Roxborough: Cannes: What the Heck Is the Ecumenical Jury? The Hollywood Reporter. 22.5.2022. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  12. Typpö, Juho: Hytti nro 6 kilpailee Cannesin pääpalkinnosta. Helsingin Sanomat, 4.6.2021, s. B 3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.6.2021.
  13. Hermoprässi (1963) Elonet. Viitattu 20.9.2018.
  14. The White Reindeer (1952) IMDb. Viitattu 20.9.2018.
  15. Suomalaiselokuva Hymyilevä mies teki historiaa – voitti palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla Helsingin Sanomat. 21.5.2016. Viitattu 10.9.2021.
  16. Suomalaisfilmi menestyi Cannesissa Yle Uutiset. Viitattu 10.9.2021.
  17. Suomalaiselokuva sai Cannes-yleisön kiemurtelemaan tuoleissaan – "Tätä elokuvaa joko vihaa tai rakastaa" Yle Uutiset. Viitattu 8.12.2019.
  18. Elokuvat | Suomalaiselokuva Metsurin tarina valittiin mukaan Cannesiin Kriitikoiden viikolle: ”Mahtava tunnustus” Helsingin Sanomat. 20.4.2022. Viitattu 20.4.2022.
  19. Elokuvat | Suomalaisen Khadar Ahmedin ohjaama Guled & Nasra pääsi Cannesin elokuvajuhlille – Ensimmäinen pitkä suomalaiselokuva, joka esitetään festivaalin arvostetussa kriitikkosarjassa Helsingin Sanomat. 7.6.2021. Viitattu 10.9.2021.

    Kirjallisuutta
    • Bagh, Peter von: ”Kairaus elokuvien juhlaan – muistiinmerkintöjä Cannesista”, Filmihullu 5–6/2010.
    • Kuosmanen, Juho: ”Cannes, kaikesta huolimatta”. Filmihullu 4/2016.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.