Brendan Morrison

New Jersey Devils varasi Morrisonin NHL:ään numerolla 39 varaustilaisuuden 1993 toisella kierroksella. Ennen ammattilaisuransa aloittamista hän pelasi vuodet 1993–1997 yliopistojääkiekkoa Michiganin yliopiston joukkueessa. Hän sai yliopistovuosinaan useita palkintoja: vuonna 1994 hänet valittiin CCHA:n (Central Collegiate Hockey Association) vuoden tulokkaaksi ja vuosina 1996 ja 1997 sen vuoden pelaajaksi, vuonna 1996, oltuaan johdattamassa Michigania NCAA:n (National Collegiate Athletic Association) mestaruuteen, hänet nimettiin NCAA:n mestaruusturnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja vuonna 1997 hän sai NCAA:n vuoden pelaajalle jaettavan Hobey Baker Awardin. Lisäksi hänet valittiin vuosina 1995–1997 kolmesti peräkkäin CCHA:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja vuonna 1996 NCAA:n mestaruusturnauksen tähdistökentälliseen.

Morrison teki ammattilaisdebyyttinsä kaudella 1997–1998, jonka aikana hän pelasi 11 NHL:n runkosarjaottelua ja teki niissä yhdeksän tehopistettä (viisi maalia ja neljä syöttöpistettä). Suurimman osan kaudesta, 72 runkosarjaottelua, hän pelasi New Jersey Devilsin farmijoukkueessa Albany River Ratsissa AHL:ssä ollen joukkueen paras pistemies ja koko liigan pistepörssissä sijalla kahdeksan tehtyään 84 tehopistettä (35 maalia ja 49 syöttöpistettä). Vuonna 1998 hänet valittiin AHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Seuraavalla kaudella Morrison vakiinnutti paikkansa Devilsin vakiokokoonpanossa ja pelasi yhteensä 76 runkosarjaottelua. Kauden 1999–2000 Morrison aloitti Tšekin Extraligan HC Pardubicessä, mutta palasi jo kuuden Tšekissä pelatun ottelun jälkeen NHL:ään. Myöhemmin kauden aikana, ennen NHL:n siirtorajan umpeutumista, Devils kauppasi hänet Vancouver Canucksiin yhdessä Denis Pedersonin kanssa vaihdossa Aleksandr Mogilnyiin.

Canucksissa Morrison pelasi kaudesta 2001–2002 kauteen 2003–2004 keskushyökkääjänä ketjussa, jonka laitahyökkääjinä olivat Markus Näslund ja Todd Bertuzzi. Lempinimen West Coast Express saanutta ketjua pidettiin tuolloin yhtenä NHL:n parhaista.[1] Pisteiden valossa parhaalla kaudellaan, kaudella 2002–2003, Morrison teki 82:ssa runkosarjaottelussa 72 tehopistettä, 25 maalia ja 46 syöttöpistettä, ja pudotuspeleissä 14:ssä ottelussa 11 tehopistettä, neljä maalia ja seitsemän syöttöpistettä. Muillakin Canucks-kausillaan lukuun ottamatta kautta 2007–2008, jona oli sivussa suuren osan kaudesta rannevamman vuoksi, hän teki runkosarjassa vähintään 50 tehopistettä.

Työsulun peruutettua NHL-kauden 2004–2005 Morrison pelasi Linköpings HC:ssä Ruotsin Elitserienissä ollen Linköpingin toiseksi paras pistemies Kristian Huseliuksen jälkeen ja koko liigan kuudenneksi tehokkain pelaaja tehtyään 45:ssä ottelussa 44 tehopistettä, 16 maalia ja 28 syöttöpistettä.[2][3]

Morrison allekirjoitti kesällä 2008 Anaheim Ducksin kanssa vuoden mittaisen sopimuksen kaudesta 2008–2009. Hänet hankittiin Anaheimiin kakkoskentän keskushyökkääjäksi, mutta lopulta hän jäi heikkojen esitysten takia vähälle peliajalle. Maaliskuussa 2009 ennen siirtoajan umpeutumista Anaheim laittoi Morrisonin siirtolistalle.[4] Dallas Stars otti hänet seuraavana päivänä listalta. Kaudeksi 2009–2010 Morrison siirtyi Washington Capitalsiin.

Lokakuussa 2010, ennen kauden 2010–2011 alkua, Morrison teki sopimuksen Calgary Flamesin kanssa.[5] Hän jatkoi seurassa tammikuuhun 2012, jolloin siirtyi Chicago Blackhawksiin pelaajakaupassa, jossa Flames sai vaihdossa puolustaja Brian Connellyn.[6]

Morrison on edustanut Kanadaa kolmesti jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 2000, 2004 ja 2005. Vuonna 2004 hän oli voittamassa maailmanmestaruutta ja vuonna 2005 MM-hopeaa.

[7]

• Brendan Morrison Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Brendan Morrison Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
• Brendan Morrison TSN.ca. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)