Berliinin kongressi

Berliinin kongressi 13. kesäkuuta – 13. heinäkuuta 1878 oli Euroopan suurvaltojen huippukokous, joka päätti Balkanin kansojen ja valtioiden kohtalosta Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan välisen sodan (1877–1878) jälkeen. Kongressia johti Saksan keisarikunnan kansleri Otto von Bismarck ja myös Britannian pääministerillä Benjamin Disraelilla oli siellä keskeinen rooli.[1]

Valtiorajat Balkanilla kongressin päätösten jälkeen

Anton von Wernerin maalaus Berliinin kongressi (1881): Lopullinen kokous valtakunnankansliassa 13. heinäkuuta 1878, valtakunnankansleri Otto von Bismarck Gyula Andrássyn ja Pjotr Šuvalovin välissä, vasemmalla Alajos Károlyi, Aleksandr Gortšakov (istumassa) ja Benjamin Disraeli.

Venäjä ja Ottomaanit olivat jo solmineet maaliskuussa 1878 San Stefanon rauhansopimuksen, joka liitti Venäjään itäosan Armeniaa ja loi suur-Bulgarian, johon kuului 3/5 Balkanista. Kongressi mitätöi San Stefanossa tehtyjä päätöksiä ja uudet päätökset olivat: Romania, Serbia ja Montenegro itsenäistyivät. Bulgariasta tuli itsenäinen ruhtinaskunta, joka menetti Turkille Makedonian ja Itä-Rumelian. Venäjä sai Bessarabian ja osia Armeniasta (Kars). Britannia sai Kyproksen. Bosnia ja Hertsegovina siirtyivät Itävalta-Unkarin hallintaan[2]

Kongressin varsinaiset osallistujamaat olivat Brittiläinen imperiumi, Itävalta-Unkari, Ranska, Saksa, Italia, Venäjä ja Osmanien valtakunta.[1] Kreikan, Romanian, Serbian ja Montenegron lähettiläät saivat osallistua omien maidensa asioiden käsittelyyn, mutta eivät olleet kongressin täysivaltaisia jäseniä.