Bantenin sulttaanikunta

Bantenin sulttaanikunta oli Jaavan saaren länsiosassa sijainnut sulttaanikunta, nykyisen Indonesian Bantenin provinssin alueella. Se syntyi 1500-luvulla, kun islamilaisten sulttaanikuntien puristuksessa oleva hindukuninkaan hallitsema Sundan kuningaskunta valloitettiin muslimivaltioiden hyökättyä Sundaan. Sundan alueelle perustettiin Bantenin sulttaanikunta.[1] Bantenin satamasta kehittyi tärkeä maustekaupan keskus 1500-luvulla.[2] Myös britit perustivat maahan kauppa-aseman 1600-luvulla, mutta hollantilaisvallan kasvaessa sisällissodan jälkimainingeissa 1680-luvulla britit joutuivat poistumaan Bantenista.[3][4] 1800-luvun alussa hollantilaiset ottivat Bantenin hallintaansa, ja alue liitettiin Hollannin Itä-Intiaan.[1][5] Maan viimeinen sulttaani luopui kruunustaan vuonna 1813.[6]

Bantenin sulttaanikunta
Kasultanan Banten
1527–1813
lippu


Bantenin sulttaanikunta laajimmillaan.
Valtiomuoto sulttaanikunta
Uskonnot islam
Kieli sunda, jaava, lampung

Historia

Bantenin sulttaanikunta syntyi vuonna 1520-luvulla, kun Keski-Jaavalla sijainnut Demakin sulttaanikunta pyrki laajentamaan vaikutusvaltaansa Jaavalla. Islam sai Malaijien saaristossa jalansijaa 1400-luvulta lähtien. Jaavan länsiosassa sijaitsi hindulainen Sundan kuningaskunta islamilaisten sulttaanikuntien puristuksessa. Myös portugalilaiset saivat jalansijaa Jaavalla vuonna 1522, kun Sundan kuningaskunta tarjosi heille kaupan etuoikeuksia vastineeksi suojelusta.[7][1] Portugalilaiset eivät kuitenkaan kyenneet suojelemaan Sundaa. Muslimisulttaanien liittouma hyökkäsi ja valloitti portugalilaisten kanssa liittoutuneen Sundan kuningaskunnan vuonna 1527, ja monet Sundan hindut pakenivat Balin saarelle. Demakin johtaja Sunan Gunungjati perusti Jaavan länsiosaan Bantenin sulttaanikunnan.[1][8][9][10]

Myös Bantenin seuraava sulttaani Maulana Hasanuddin laajensi Bantenin aluetta Sumatran saarelle nykyisen Lampungin provinssin alueelle. Banten oli aluksi Demakin vasallivaltio, mutta Demakin sulttaani Trengganan kuoltua vuonna 1548 Banten irtaantui Demakista. Sulttaani Hasanuddinin pojan Maulana Yusufin noustua valtaistuimelle 1570 Banten laajensi alueitaan Jaavan saarella. Myöhemmin hänen poikansa sulttaani Maulana Muhammed pyrki laajentamaan alueitaan Sumatralla kaventaakseen portugalilaisten valtaa alueen maustekaupassa, mutta sulttaani kuoli valloitusyrityksessä.[1][11]

Bantenin satama kehittyi 1500-luvulla Jaavan tärkeimmäksi maustekaupan keskukseksi, ja sen kukoistuskausi kesti 1700-luvulle, jolloin satama mataloitui.[12] Bantenin vaurastumimen perustui merenkulkuun ja kaupankäyntiin, jotka ylläpitivät maan taloutta. Bantenista kehittyi monikansallinen kauppapaikka, josta käsin käytiin kauppaa eurooppalaisten, Lähi-idän, Kaukoidän ja muualta Kaakkois-Aasian suunnalta tulleiden kauppiaiden kanssa.[1] Britit perustivat Banteniin tukikohdan 1600-luvulla.[13]

Bantenin kukoistuskautena pidetään sulttaani Ageng Tirtayasan hallintokautta 1651–1683[6], jolloin Bantenilla oli vaikuttava laivasto, joka oli rakennettu eurooppalaisten esimerkkiä noudattaen, ja eurooppalaisia myös työskenteli sulttaanikunnassa. Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian painostus kuitenkin murensi Bantenin valtaa alueella.[1]

Sisällissota

Sulttaani Ageng Tirtayasan vanhin poika Haji oli ollut pyhiinvaelluksella Mekassa, mistä hän palasi vuonna 1676. Hän sai palatessaan kuulla, että hänen pikkuveljensä oli avioitunut ylimmän ministerin tyttären kanssa ja että tätä oltiin nimittämässä kruununperijäksi. Hän alkoi juonitella hollantilaisten kanssa valtaan päästäkseen ja lopettaakseen isänsä suosiman vapaakaupan Euroopan eri valtioiden kanssa.[4][14]

Vuoden 1680 toukokuussa Ageng Tirtayasa oli aikeissa hyökätä Cireboniin, mutta palatsivallankaappaus syöksi hänet vallasta, ja Hajista tuli uusi sulttaani. Hän aloitti välittömästi neuvottelut hollantilaisten kanssa, mikä suututti osan kansasta. Tämä mahdollisti hänen isänsä paluun valtaan, ja alkoi sisällissota, joka kesti vuoteen 1683. Hollantilaisten tukema Haji sai lopulta isänsä vangiksi ja luovutti tämän hollantilaisille, jotka pitivät häntä vankina hänen vuonna 1692 koittaneeseen kuolemaansa asti.[4]

Myöhemmät vaiheet

Hollantilaiset saivat sulttaani Hajilta suuria myönnytyksiä vastineeksi avustaan. Vuonna 1684 allekirjoitetussa sopimuksessa Banten luopui kaikista vaatimuksistaan Cireboniin, maksoi 600 000 dollarin sotakorvaukset hollantilaisille (mistä myöhemmin tosin luovuttiin) ja salli näille yksinoikeuden kauppaan maassa, sekä luovutti maa-alueita Hollannin Itä-Intian kauppakomppanialle. Banten myös karkotti kaikki ei-hollantilaiset eurooppalaiset alueeltaan – englantilaiset vetäytyivät Bantenista Bencooleniin Sumatralle.[4] Sopimus teki Bantenista käytännössä hollantilaisten nukkevaltion.[14]

Vuonna 1808 hollantilaiset hyökkäsivät Banteniin ja valloittivat sen rannikkoalueet, jotka liitettiin Hollannin Itä-Intiaan. Sulttaani Muhammad Saifuddin luopui Thomas Stamford Rafflesin pakottamana kruunustaan maaliskuussa 1813, mikä oli sulttaanikunnan loppu.[6] Sulttaani lopulta myös karkotettiin alueelta vuonna 1832.[15]

Lähteet
  • The History of the Sultanate Banten 14.7.2014. historyofindonesia.tk. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 11.5.2015. (englanniksi)
  • Kari, R.: Historian ABC. Osa 1. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1093-1.
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomentanut Antero Manninen, Pentti Papunen. Helsinki: WSOY, 1965.
  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
  • Barwise, J. M.; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Anne Toppi. Suomi: UNIpress, 2002. ISBN 951-579-212-6.
  • Hall, Daniel George Edward: History of South East Asia. 4th edition. Macmillan, 1981. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Syed, Muzaffar Husain; Akhtar, Syed Saud; Usmani, B. D.: Concise History of Islam. Vij Books India, 2011. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Keat Gin Ooi: Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet
  2. Kari, s. 146
  3. Petersen, s. 443-444
  4. Hall 1981, s. 348-349
  5. Petersen, s. 580
  6. Syed, Akhtar, & Usmani 2011, s. 328
  7. Petersen, s.401
  11. Heikkilä-Horn, s. 149
  12. Kari, s.146
  13. Barwise, s. 99-100
  14. Syed, Akhtar, & Usmani 2011, s. 327
  15. Keat Gin Ooi 2004, s. 219
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.