Zviad Gamsakhurdia

Zviad Gamsakhurdia
ზვიად გამსახურდია
Georgian 1. presidentti
	14. huhtikuuta 1991 – 6. tammikuuta 1992
Seuraaja	Eduard Ševardnadze
Georgian SNT:n korkeimman neuvoston puheenjohtaja
	14. marraskuuta 1990 – 14. huhtikuuta 1991
Edeltäjä	Givi Gumbaridze
Henkilötiedot
Syntynyt	Zviad Konstantines dze Gamsakhurdia; 31. maaliskuuta 1939; Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto (nykyään Georgia)
Kuollut	31. joulukuuta 1993 (54 vuotta); Khibula, Georgia
Tiedot
	; Nimikirjoitus
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Zviad Konstantines dze Gamsakhurdia (georg. ზვიად კონსტანტინეს ძე გამსახურდია, Zviad K'onst'ant'ines dze Gamsakhurdia; ven. Звиа́д Константи́нович Гамсаху́рдия, Zviad Konstantinovitš Gamsahurdija; 31. maaliskuuta 1939 Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto – 31. joulukuuta 1993 Khibula, Georgia) oli tieteilijä ja kirjailija, joka valittiin vuonna 1991 Georgian tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi.

Gamsakhurdia (vasemmalla) ja runoilija Merab Kostava vuonna 1988.

Zviad Gamsakhurdia oli syntyisin maineikkaasta suvusta, sillä hänen isänsä, akateemikko Konstantine Gamsakhurdia (1893–1975), oli Georgian tunnetuimpia 1900-luvun kirjailijoita. Zviad Gamsakhurdia oli filologi ennen kuin loi uraansa kääntäjänä ja kriitikkona. Hän oli merkittävä kirjailija ja runoilija Šota Rustavelin tutkija.[1] Hän oli myös aktiivinen toisinajattelija, joka levitti jo 17-vuotiaana kääntämäänsä ja kustantamaansa georgiankielistä painosta Solženitsynin Vankileirien saaristosta. Gamsakhurdialle tuli myöhemmin tutuksi KGB:n kuuluisa päämaja Ljubjanka Moskovassa.

Gamsakhurdia valittiin entisen Neuvostoliiton alueen ensimmäisillä vapailla presidentinvaaleilla Georgian presidentiksi Neuvostoliiton loppuvaiheissa toukokuussa 1991. Vaalien laillisuutta oli valvomassa useita henkilöitä myös Suomesta. Kansa antoi hänelle lähes 90 prosenttia äänistä suorassa presidentinvaalissa.[1]

Georgian itsenäisyyttä ajanutta kansansuosikkia Gamsakhurdiaa vastaan käynnistettiin KGB:n aloitteesta laaja kansainvälinen mustamaalaus- ja disinformaatiokampanja, jossa oli mukana myös CIA. Kampanjoinnin syynä olivat muun muassa Kaspianmeren öljy- ja kaasuesiintymien kulkureitit. Suuri osa presidenttiä tukeneesta sivistyneistöstä liittyi oppositioon, ja Gamsakhurdian vastaisissa mielenosoituksissa presidenttiä nimiteltiin ”ceausescuksi”, ”fasistiksi” ja ”verenimijäksi”. Neuvostoliiton entisellä ulkoministerillä Eduard Ševardnadzella oli vahva osuus siihen, että Gamsakhurdia syöstiin neuvostoarmeijan tuella vallasta jo seitsemän kuukauden kuluttua.[1] Tämä pakeni Georgiasta 6. tammikuuta 1992 maanpakoon Armeniaan ja Tšetšeniaan. Hän palasi kuitenkin jo syyskuussa 1993 johtamaan Länsi-Georgiassa aseistettua kapinaa, joka epäonnistui, ja hän kuoli hämärissä olosuhteissa Tšetšeniassa vuoden 1993 lopussa.

Gamsakhurdia haudattiin aluksi Länsi-Georgiaan, sitten Groznyihin. Hänet haudattiin juhlallisin menoin Tbilisin arvostetuimmalle hautausmaalle vuonna 2007 useiden päivien juhlallisuuksin, joihin otti osaa satojatuhansia ihmisiä. Georgian presidentti Mikheil Saakašvili määräsi 2004 Gamsakhurdian ruumiin palautettavaksi; hän pitää Gamsakhurdiaa Georgian itsenäisyyden isänä. Yksi Tbilisin pääkaduista nimettiin Zviad Gamsakhurdian mukaan. Vuonna 2009 televisiokanavan äänestyksessä kaikkien aikojen suosituimmasta georgialaisesta Gamsakhurdia oli ylivoimainen ykkönen.

Lähteet

Georgians Lay First President To Rest (RFE/RL)
Gamsakhurdia Laid to Rest in Georgia (Moscow Times)

Viitteet

Matti Virtanen: Odotettavissa yllättäviä suurmiestekoja? Gruusian presidentti viihtyy Steinerin hengentieteen parissa HS Arkisto. 15.9.1991. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.9.2014. ^{[vanhentunut linkki]}

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[hsa-1] Matti Virtanen: Odotettavissa yllättäviä suurmiestekoja? Gruusian presidentti viihtyy Steinerin hengentieteen parissa HS Arkisto. 15.9.1991. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.9.2014. ^{[vanhentunut linkki]}