Zora Neale Hurston

Zora Neale Hurston syntyi vuonna 1891 Alabaman Notasulgassa. Hänen vanhempansa olivat puuseppä ja baptistisaarnaaja John Hurston ja entinen opettaja Lucy Potts Hurston. Zora oli viides perheen kahdeksasta lapsesta.[3] Hurstonit muuttivat vuonna 1894 Floridan Eatonvilleen, joka oli Yhdysvaltain ensimmäinen afroamerikkalainen kunta. Zora kasvoi Eatonvillessä ja piti sitä kotipaikkanaan. Hän kertoi myöhemmin myös syntyneensä siellä.[4]

Lucy Potts Hurston kuoli vuonna 1904, kun Zora oli 13-vuotias.[3] John Hurston meni hyvin pian tämän jälkeen uudestaan naimisiin, mikä aiheutti Eatonvillessä pienoisen skandaalin, joka sai perheen muuttamaan pois kaupungista. Zora Neale Hurston putosi koulujärjestelmästä, ja hänen seuraavista vuosistaan tiedetään hyvin vähän.[5]

Zora Hurston päätyi vuonna 1917 Baltimoreen. Hän ei ollut suorittanut vielä high schoolia loppuun. Hän kertoi syntymävuodekseen 1901, jotta hänellä oli oikeus ilmaiseen julkiseen koulutukseen. Hurston esiintyi jatkossakin kymmenen vuotta nuorempana. Hän valmistui high schoolista vuonna 1918 ja pääsi vuonna 1919 opiskelemaan Howard Universityyn.[3]

Howardin yliopistossa Hurston opiskeli 1921–1924 ja sai sen jälkeen stipendin Barnard Collegeen, missä hän opiskeli antropologiaa Franz Boasin oppilaana.[2] Barnard Collegestä hän valmistui vuonna 1927.[3]

Opiskeluaikanaan Hurston kirjoitti jo useita novelleja. Niitä julkaistiin muun muassa Howardin yliopiston Stylus-lehdessä ja Opportunity: A Journal of Negro Life -lehdessä.[3] Hän teki myös kenttätutkimuksia eteläisten osavaltioiden afroamerikkalaisten parissa. Hänen tutkimuksensa rahoitti folkloristi Charlotte Osgood Mason.[2]

Hurston oli New Yorkissa osa niin sanottua Harlemin renessanssia. Hän ystävystyi muun muassa näyttelijä Ethel Watersin sekä runoilijoiden Langston Hughesin ja Countee Cullenin kanssa. Harlemin renessanssi oli aikansa afroamerikkalaisia määrittävä liike, josta Hurston kirjoitti muun muassa esseessä ”How It Feels To Be Colored Me”. Hurston teki yhteistyötä Langston Hughesin kanssa. He kirjoittivat näytelmän The Mule Bone: A Comedy of Negro Life In Three Acts, joka kuitenkin kaatui kirjoittajien välisiin erimielisyyksiin. Hurstonin musikaali The Great Day puolestaan sai ensi-iltansa tammikuussa 1932.[6]

Hurstonin ensimmäinen romaani oli vuonna 1934 ilmestynyt Jonah’s Gourd Vine, jota kehuttiin sen afroamerikkalaisen elämäntyylin esittämisestä. Floridan afroamerikkalaisten kansantapoja käsitellyt tutkimus Mules and Men puolestaan julkaistiin 1935.[2]

Hurston soittamassa voodoorumpua.

Hurstonin uran huippuhetket osuivat 1930-luvun loppuun ja 1940-luvun alkuun.[3] Hän sai 1937 Guggenheim-stipendin, jonka turvin hän lähti tutkimaan Jamaikan ja Haitin voodookulttuuria. Matkan aikana syntyi feministinen romaani Their Eyes Were Watching God, jota pidetään hänen mestariteoksenaan, vaikkei se saanutkaan tunnustusta aikanaan.[5]

Hurstonin voodootutkimuksista syntyi teos Tell My Horse, joka ilmestyi vuonna 1938. Hän julkaisi seuraavan romaaninsa Moses, Man of the Mountain vuonna 1939 ja omaelämäkertansa Dust Tracks on a Road vuonna 1942. Omaelämäkerta toi Hurstonille ensimmäisen kerran merkittävää huomiota. Hänet palkittiin siitä Anisfield-Wolf Book Awardilla.[3]

Hurston jatkoi omaelämäkertansa kirjoittamista 1940- ja 1950-luvulla. Hänen viimeinen kirjansa oli vuonna 1948 ilmestynyt romaani Seraph on the Suwanee.[2] Hurston kirjoitti myös useisiin lehtiin ja teki tutkimusretken Brittiläiseen Hondurasiin tutkimaan tummaihoisten yhteisöjä. Hän työskenteli myös Patrickin lentotukikohdan kirjastonhoitajana ja opettajana Fort Piercessä.[3]

Hurston sai vuoden 1959 alussa sydänkohtauksen ja joutui myöhemmin saman vuoden aikana vanhainkotiin, missä hän kuoli tammikuussa 1960. Hurstonin ura ei ollut taloudellisesti menestyksekäs, joten hänen naapurinsa joutuivat keräämään rahaa hänen hautajaisiaan varten. Rahaa ei saatu tarpeeksi hautakiveä varten, joten Hurston haudattiin nimeämättömään hautaan.[3]