Zográfoksen luostari

Zográfoksen luostari (kreik. Μονή Ζωγράφου, Moní Zográfou, bulg. Зографски манастир, myös Zografoun luostari)[2][3] on ortodoksinen luostari Athoksen autonomisessa luostaritasavallassa Kreikassa. Se on Athoksen bulgarialainen luostari ja omistettu Pyhälle Yrjölle. Athoksen kahdenkymmenen luostarin välisessä hierarkiassa Zográfos on yhdeksännellä sijalla.[4][5]

Zográfoksen luostari sen kellotornista nähtynä.

Zográfoksen luostari Μονή Ζωγράφου
Zográfoksen luostari.
Sijainti	Athos, Kreikka
Koordinaatit	40°18′22″N, 24°09′36″E
Kirkkokunta	ortodoksinen kirkko
Tyyppi	munkkiluostari
Perustettu	900-luku
Asukkaita	42[1]
Tyylisuunta	bysanttilainen
Osa Unescon maailmanperintökohdetta Athosvuori
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK

Zográfoksen luostari on perustettu 900-luvulla. Perimätiedon mukaan perustajat olivat munkit Mooses, Aaron ja Johannes. Toisen tiedon mukaan perustaja olisi ollut Georgios Maalari (kreikaksi Zografos), mistä se olisi saanut myös nimensä. Luostarista tuli bulgarialaisten luostari 1200-luvulla. Samalla vuosisadalla 26 luostarin munkeista kärsi marttyyrikuoleman, koska he vastustivat idän ja lännen kirkkojen yhdistymistä sekä keisari Mikael VIII:n ja Konstantinopolin patriarkan ajamaa yhdistymistä kannattanutta politiikkaa.[5] Myöhäisbysanttilaisella ajalla luostari kärsi muiden Athoksen luostareiden tavoin katalaanien hyökkäyksistä, mutta se rakennettiin uudelleen Bysantin keisareiden tuella.[6]

1800-luvulle saakka luostarissa asui sekä bulgarialaisia, kreikkalaisia että serbialaisia munkkeja, mutta vuodesta 1845 se on ollut puhtaasti bulgarialainen. Luostaria kunnostettiin ja laajennettiin erityisesti vuosina 1862–1869. Vuonna 1873 Zográfokseen pystytettiin kenotafi sen marttyyrien muistoksi. Luostari vaurioitui osittain tulipalossa vuonna 1974.[5] Vuonna 2011 luostarissa oli 42 asukasta.[1]

Luostari sijaitsee Athoksen niemimaan keskiosissa. Luostarin pääkirkko (katholikon) on rakennettu 1800-luvun alkupuolella ja sen seinämaalaukset ovat vuodelta 1817. Luostariin kuuluu kahdeksan kappelia sen sisäpuolella ja kahdeksan sen ulkopuolella. Luostarin kirjastossa, joka sijaitsee päärakennuksen tornissa, on 126 kreikkalaista ja 388 slaavilaista käsikirjoitusta ja noin 10 000 painettua kirjaa. Harvinaisuuksiin kuuluu muun muassa koodeksi 1, joka sisältää munkki Paisioksen vuonna 1745 kirjoittaman ensimmäisen Bulgarian historian.[5][6]