Zimbabwen kuningaskunta

Zimbabwen kuningaskunta eli Zimbabwen valtakunta oli nykyisten Zimbabwen ja Mosambikin alueilla ja laajemminkin eteläisessä Afrikassa noin vuosina 1220–1450 hallinnut suurvalta. Sen pääkaupunki oli Suur-Zimbabwe, joka on nykyisin Unescon maailmanperintökohde.[1]

Pääkaupungin rauniot

Kuningaskunta kehittyi Mapungubwen kaupunkivaltiosta. On arvioitu, että yksi syy vallan siirtymiseen Mapungubwesta Zimbabween oli sääolosuhteissa; vuoden 1290 paikkeilla tuli kuiva jakso, jolloin hirssi ja durra eivät menestyneet Mapungubwessa, kun taas kukkuloiden kaakkoisrinteet sateisemmalle alueelle perustettu Zimbabwe kukoisti.[2]

Sen vaurauden perustana olivat kultakaivokset, jotka olivat jopa 30 metriä syviä kaivantoja. Joinakin vuosina kultaa kaivettiin jopa tonnin verran.[3] Toinen menestystekijä oli sijainti kullan ja norsunluun tuotantoalueiden ja rannikon satamien välisellä reitillä.[4]

Kuninkaiden asumuksiksi rakennettiin kivilinnoja kukkuloiden huipulle – noin sadan tällaisen linnakkeen rauniot on löydetty.[3] Linnakkeet rakennettiin läheisten kallioiden graniitista, joka lohkeilee luonnostaan palasiksi, joita kykenee kantamaan ihmisvoimin. Ne ladottiin kokoon ilman muurilaastia, hiukan sisäänpäin kaartuviksi kuin iglun seinät. Vuosikymmenien kuluessa rakennustaito kehittyi, ja hienoimmat kivipinnat ovat todella viimeistellyn näköisiä.[5]

Kansan elämästä Zimbabwessa tiedetään kovin vähän. Pääkaupungin asukasluvun arvioidaan olleen suurimmillaan kymmenen tuhannen paikkeilla.[5] 1400-luvun puolivälin jälkeen Zimbabwe hajosi kahtia: eteläosaa hallittiin Khamista, läheltä nykyistä Bulawayoa, kun taas pohjoisosasta tuli Mwene Mutapan valtakunta.[3]

On päätelty, että valtion hajoamisen jälkeen pääkaupungin suurin kivilinna jätettiin tyhjilleen. Autioitumisen syytä ei tarkkaan tiedetä. Osasyynä lienee ollut kauppareittien siirtyminen pohjoisemmaksi.[4]