Zikkurat

Zikkurat tai zikkurrat on porraspyramidia muistuttava mesopotamialainen temppelitorni, joka muodostuu useista terassimaisista, ylöspäin pienenevistä kerroksista ja jonka huipulla oli varsinainen temppeli.[1] Zikkurateja rakennettiin muinaiseen Mesopotamiaan vuosien 2200 eaa. ja 500 eaa. välillä. Zikkurateja on säilynyt 25 kappaletta. Niistä osa on sumerilaisia, osa babylonialaisia ja osa assyrialaisia.[2]

1200-luvulla eaa. rakennettu Tšogha Zanbil on suurin ja yksi parhaiten säilynyt zikkurat. Se sijaitsee Iranissa lähellä Susaa.

Säilyneet zikkuratit kartalla

Zikkuratit kuuluvat maailman vanhimpiin uskonnollisiin rakennuksiin. Ne toimivat mesopotamialaisten uskontojen temppelikompleksien osana, mutta niiden tarkkaa uskonnollista tarkoitusta ei tunneta.[3]

Zikkuratin sisus on savitiiltä, ja sen ulkopuoli päällystettiin poltetulla tiilellä. Pohjapiirustukseltaan zikkurat oli yleensä neliömäinen tai suorakulmainen, mitoiltaan keskimäärin 50 × 50 tai 50 × 40 metriä. Säilyneet zikkuratit ovat rapistuneet huipulta, eikä yksikään niistä ole enää alkuperäisen korkuinen.[2]

Zikkuratissa on useita porrasmaisia ylöspäin kapenevia tasanteita, joiden seinät kallistuvat sisäänpäin. Sisäkammioita ei ollut. Kattotasanteella on luultavasti ollut jonkinlainen pyhäkkö.[3] Zikkuratin huipulle johtivat usein kolminkertaiset ulkoportaat tai kiertävä ramppi. Lähes puolessa säilyneistä zikkurateista ei kuitenkaan ole portaita tai muitakaan nousuun tarkoitettuja rakenneosia. Zikkuratin ulkoseinille istutettiin usein puita ja pensaita, mihin viittaa myös Babylonin riippuvien puutarhojen nimitys.[2]

Parhaiten säilynyt zikkurat on Urin zikkurat, joka sijaitsee nykyisessä Irakissa. Suurin on Tšogha Zanbil nykyisen Lounais-Iranin alueella, pinta-alaltaan 102 × 102 metriä ja korkeudeltaan 24 metriä, puolet alkuperäisestä. Myyttisen Baabelin tornin uskotaan olleen Marduk-jumalalle pyhitetty zikkurat.[2]