Zhang Zuolin

Zhang oli lähtöisin talonpoikaisperheestä eikä käynyt kouluja. Liityttyään armeijaan hän osallistui vuosien 1894–1895 Kiinan–Japanin sotaan. Myöhemmin hän kokosi kotiseudullaan Mantšuriassa paikalliseen puolustukseen tarkoitetun vapaaehtoisjoukon, joka osallistui hänen johdollaan palkkasotureina vuosien 1904–1905 Venäjän–Japanin sotaan japanilaisten puolella. Sodan päätyttyä Zhangin joukot liitettiin vuonna 1905 rykmenttinä Kiinan armeijaan Fengtianin maakunnan kuvernöörin alaisuudessa. Sen jälkeen Zhang eteni upseerinurallaan nopeasti ja vallankumouksen jälkeen vuonna 1912 hänestä tuli divisioonankomentaja.[2][1][3]

Zhang pysyi tasavallan alkuvuosina uskollisena presidentti Yuan Shikaille aina tämän keisarihaaveiden epäonnistumiseen saakka ja vahvisti samalla omaa asemaansa. Yuanin kuoltua kesällä 1916 Zhang nimitettiin Fengtianin maakunnan kuvernööriksi, mistä hän vähitellen laajensi valtansa koko Mantšuriaan. Hän liittoutui Duan Qiruin kanssa ja vuonna 1918 hänet nimitettiin kolmen Mantšurian alueella sijainneen maakunnan, Fengtianin, Jilinin ja Heilongjiangin ylipäälliköksi. Tämän jälkeen hän hallitsi koko Mantšuriaa suvereenisti lähes itsenäisenä alueena kuolemaansa saakka.[2][1][3]

Zhangin oli huomioitava ulkovallat, jotka pyrkivät ulottamaan valtansa Mantšuriaan. Hän ei luottanut venäläisiin, ja nojasi sen vuoksi Japaniin.[3] Tekemällä japanilaisille myönnytyksiä Mantšuriassa hän sai näiden hiljaisen tuen vallalleen.[1] Hän pyrki ulottamaan valtansa myös Ulko-Mongoliaan, mutta nämä suunnitelmat romahtivat vuonna 1921, jolloin sinne pystytettiin uusi Neuvosto-Venäjän tukema hallinto.[3]

Vuodesta 1920 alkaen Zhang pyrki ulottamaan valtansa varsinaiseen Kiinaan ja ryhtyi osallistumaan aktiiviisesti maan valtataisteluihin.[1] Ensin hän auttoi sotaherra Wu Peifua kukistamaan Pohjois-Kiinassa valtaa pitäneen Anhuin klikin. Myöhemmin Zhangista ja Wusta tuli kilpailijoita, ja he sotivat keskenään vuosina 1922 ja 1924.[2] Huhti–toukokuussa 1922 käydyssä niin sanotussa ensimmäisessä Zhilin–Fengtianin sodassa Wu torjui Zhangin yrityksen alistaa Pohjois-Kiina valtaansa.[3] Kaksi vuotta myöhemmässä toisessa sodassa Zhang pääsi niskan päälle Wun komentajiin kuuluneen Feng Yuxiangin siirryttyä yllättäen hänen puolelleen. Kun Wu oli taistelemassa Zhangin joukkoja vastaan, Feng kaappasi 23. lokakuuta 1924 vallan Pekingissä. Sen jälkeen Zhang ja Feng nostivat Duan Qiruin väliaikaiseksi presidentiksi ja jakoivat vallan keskenään.[2][3][4]

Vuonna 1926 Zhang pakotti yhdessä poikansa Zhang Xueliangin kanssa Fengin lähtemään Pekingistä.[2] Samana vuonna Zhang joutui kuitenkin vetämään suuren osan joukoistaan pois Pohjois-Kiinasta kukistaakseen erään alipäällikkönsä johtaman kaappausyrityksen Mantšuriassa. Hän sai kapinan lopulta torjuttua japanilaisten väliintulon avulla.[3][2] Hän epäili Neuvostoliiton olleen kaappaushankkeen takana ja suunnitteli hyökkäävänsä Neuvostoliiton hallussa ollutta Kiinan itäistä rautatietä vastaan, mutta luopui suunnitelmasta pelätessään vastaiskua. Palautettuaan valtansa Pekingissä Zhang määräsi huhtikuussa 1927 ratsian Neuvostoliiton suurlähetystöön. Tarkastuksessa löydetyt asiakirjat johtivat Li Dazhaon ja useiden muiden Kiinan kommunistisen puolueen johtajien teloituksiin.[3]

Kuomintangin armeijan komentajan Tšiang Kai-šekin vuonna 1927 käynnistämä niin sanottu pohjoisen sotaretki johti lopulta Zhangin kukistumiseen. Keväällä 1928 myös Feng Yuxiangin armeija ja useat muut pienemmät armeijat liittyivät Kuomintangiin. Kärsittyään tappion toisensa jälkeen Zhang määräsi joukkonsa peräytymään Pekingistä ja jättämään pääkaupungin Kuomintangin vallattavaksi. Zhangia tähän asti tukenut imperialistinen Japani ei halunnut kansallismielisen Kuomintangin pääsevän ulottamaan valtaansa Mantšuriaan. Zhang lähti Pekingistä 3. kesäkuuta 1928, mutta seuraavana päivänä japanilaisten salaliittolaisten asettama pommi räjäytti häntä kuljettaneen junan lähellä Mukdenia. Zhang haavoittui ja kuoli vammoihinsa vielä samana päivänä. Oman hallituksensa tietämättä toimineet japanilaiset upseerit olivat toivoneet Zhangin kuoleman johtavan siihen, että Japani miehittäisi Mantšurian.[1][3][4]

Zhangin joukkoja Mantšuriassa komensi hänen kuoltuaan hänen poikansa Zhang Xueliang aina siihen asti, kunnes Japani lopulta miehitti alueen syyskuussa 1931.[1][3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zhang Zuolin Wikimedia Commonsissa