Zequinha de Abreu

José Gomes de Abreu syntyi kahdeksanlapsisen perheen esikoisena. Hänen kerrotaan soittaneen huuliharppua jo viisivuotiaana. Kymmenvuotiaana hän soitti huilua ja klarinettia ja kirjoitti nuotteja ensimmäisessä orkesterissaan. Hänen äitinsä halusi pojasta pappia ja isä lääkäriä, joten hänet lähetettiin kouluun São Pauloon. Kuusitoistavuotiaana hän kuitenkin karkasi episkopaalisesta koulusta ja palasi Santa Ritaan aikeenaan aloittaa muusikon ura.[2]

Hän johti ensimmäistä orkesteriaan 17-vuotiaana. Pian orkesteri tuli tunnetuksi alueen parhaana, esiintyen tanssitilaisuuksissa, juhlissa ja mykkäfilmien säestäjänä kaksikymmentä vuotta eteenpäin. Abreu meni naimisiin 18-vuotiaana ja elätti 8-lapsiseksi kasvanutta perhettään toimien orkesterinjohtajana sekä säveltäen muun muassa choro-musiikkia, marsseja, tangoja ja valsseja. Lisäksi hän toimi julkisissa poliittisissa viroissa, muun muassa kaupunginhallinnon sihteerinä.[2]

Abreun perhe muutti São Pauloon vuonna 1919 hänen isänsä kuoltua. Hänen suosionsa ravintola- ja kabareemuusikkona jatkui. Hän kulki myös ovelta ovelle esittäen sävellyksiään sekä myi nuottejaan ja esitti musiikkiaan Casa Beethoven-musiikkikaupassa. Ennen radiota ja äänilevyteollisuutta tämä oli varsin tavallinen tapa herättää kiinnostusta säveltäjien luomaa uutta musiikkia kohtaan. Casa Beethovenissa työskennellessään Abreu tapasi Vincente Vitalen, joka oli aloittanut oman musiikkikustantamon. Vuonna 1924 Vitale julkaisi Abreun säveltämän valssin nimeltä Branca, josta seuranneesta menestyksestä alkoi heidän elinikäinen yhteistyönsä. Vitale julkaisi Abreun musiikkia yksinoikeudella ja maksoi kuukausipalkkaa hänelle säveltämisestä, mikä oli tuohon aikaan hyvin epätavallista.[2]

Abreu oli elinaikanaan alueellaan suosittu muusikko, jota kuvailtiin hiljaiseksi, iloiseksi, ystävälliseksi ja nöyräksi persoonallisuudeksi. Hän jatkoi työtään musiikin parissa koko elämänsä ajan esiintyen aktiivisesti, antaen pianotunteja lapsille, säveltäen ja säestäen muun muassa kahta niin ikään muusikkona toiminutta lastaan lukuisissa esiintymisissä. Abreu kuoli vuonna 1935 54-vuotiaana.[2]

Abreun kuoleman jälkeen hänen sävellyksestään Tico-tico no fubá, eli Tico Tico, tuli kansainvälinen menestysiskelmä Carmen Mirandan esittämänä. Tico Tico on eräs tunnetuimpia brasilialaisen choro-musiikin edustajia ja siitä on tehty lukemattomia levytyksiä eri puolella maailmaa. Vaikka muut hänen sävellyksensä eivät nousseet yhtä suosituiksi, hänen vaikutustaan brasilialaiseen musiikkiin on kuvattu merkitykselliseksi, erityisesti hänen Vitale-kustantamon kautta julkaistun sävellystuotantonsa sekä lukuisten esiintymistensä muodossa.[2] Abreun elämästä tehtiin 1952 brasilialainen elokuva nimeltä Tico-Tico no Fubá, hänen tunnetuimman teoksensa mukaan nimettynä. Elokuvan pääosaa esitti Anselmo Duarte.[3]

• Zequinha de Abreun sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)