Zeki Velidi Togan

Äxmätzäki Äxmätşah ulı Wälidi eli Zeki Velidi Togan syntyi vuonna 1890 Sterlitamakin kaupungissa Baškortostanissa. Hänen perheensä ja muu sukunsa työskenteli maanviljelijöinä, etenkin mehiläs- ja karjanhoidon parissa. Koulutuksensa alun Togan sai lapsena vanhemmiltaan, jotka molemmat osasivat äidinkielensä lisäksi montaa muuta kieltä. Myöhemmin Togan opiskeli isänsä madrasassa, ja jo 18-vuotiaana hän oli hyvin kielitaitoinen. Vuonna 1908 Togan meni Kazaniin jatkamaan opiskeluaan. Siellä hän tutustui moniin eri orientalisteihin ja päätyi lopulta itsekin opettamaan. Noihin aikoihin hän julkaisi opetustyötä varten historianteoksen Turk ve Tatar Tarihi, joka otettiin vastaan hyvin, ja Togan sai työtarjouksia muualtakin. Togan jatkoi seuraavat vuodet opetustyötään ja itsensä kouluttamista. Hän alkoi samalla tavata poliittisia hahmoja, etenkin SR-puolueeseen kuuluvia, kuten Aleksandr Kerenski.[3][4]

Vuonna 1917 Togan otti osaa Moskovassa järjestettyyn kongressiin, jossa tavoitteena oli saada Venäjän turkkilaisille kansoille itsehallinto-oikeuksia. Tätä ennen Togan oli jo ottanut osaa samantyyppiseen kokoukseen ja ollut myös hetkellisesti Taškentissa SR-puolueen jäsenenä. Toganin julistus koki vastarintaa Moskovan kongressissa, niin bolševikeilta kuin joiltain oman kansansa ihmisiltä.[4]

Togan, josta oli muodostunut paikallisen baškiirilaisen kansallismielisen liikkeen keulahahmo, koki monien kongressien jälkeen hetkellistä menestystä tavoitteissaan. Togan nimitettiin Baškirian ASNT:n sisä- ja puolustusministeriksi. Muiden hallinnon johtohenkilöiden tavoin hän päätyi kuitenkin lopulta bolševikkien pidättämäksi. Togan pääsi pakenemaan ja liittyikin sisällissodan keskellä bolševikkien vastaiseen liikkeeseen. Toganin baškiirijoukot taistelivat ensiksi kenraali Aleksandr Dutovin ja sen jälkeen sotilasjohtaja Aleksandr Koltšakin alaisena. Toganin uskollisuus kuitenkin kääntyi bolševikkien puolelle Venäjän SFNT:n luvattua aikaisemmin tavoiteltua autonomiaa baškiireille.[2][4]

Toganin koettua konfliktia neuvostoliittolaisten kanssa reilun vuoden ajan hän lähti Keski-Aasiaan ja liittyi islamilaiseen Venäjän-vastaiseen basmatši-liikkeeseen. Liikkeen johtajana Togan toivoi samalla oman kansansa autonomian aikeiden saavan uutta voimaa kyseisiltä turkkilaisilta muslimiheimoveljiltä, mutta liike lopulta epäonnistui tavoitteissaan.[2][4]

Muutettuaan ensiksi Pariisiin jonka jälkeen Berliiniin Togan päätyi lopulta Turkkiin. Siellä hän omaksui nimen Zeki Velidi Togan. Hän toimi maassa opettajana Istanbulin yliopistossa vuosina 1925–1932. Togan myös suoritti tohtorin tutkinnon Wienin yliopistossa vuosina 1932–1935. Hän opetti Bonnin ja Göttingenin yliopistoissa seuraavat neljä vuotta, kunnes palasi takaisin Istanbuliin. Togan myös muun muassa toimi vierailevana tohtorina Columbian yliopistossa vuonna 1958 ja sai vuonna 1967 kunniatohtorin arvon Manchesterin yliopistolta. Hän toimi historijoitsijana elämänsä loppuun vuoteen 1970 saakka.[3][2][4]

Zeki Velidi Toganin kirjallinen työ käsitti kokonaisuudessaan satoja julkaisua. Ne olivat suurimmaksi osakseen turkin ja saksan kielillä ja keskittyivät pääsääntöisesti islamin ja turkkilaisten kansojen historiaan. Togan perusti tutkimustyölle tarkoitetun instituutin, jonka kautta myös julkaistiin hänen teoksiaan.[2][3]