Zdravljica

"Zdravljica" ("Kippis") slovenialaisen runoilijan France Prešerenin kuuluisa runo. Runo on kirjoitettu vuonna 1844. Vuodesta 1991, maan itsenäistymisestä alkaen se on ollut Slovenian kansallislaulu. Laulu on alun alkaen kirjoitettu, ikään kuin se olisi viininkorjuujuhlaa ylistävä juomalaulu, mistä hymnin erikoinen nimi. Toisaalta runo tuo esiin sloveenien isänmaanrakkauden ja vapaudenkaipuun.

Vuonna 1844 sensuuri ei sallinut runon julkaisemista. Prešeren itse yritti myöhemmin julkaista sen teoksessaan Poezije ("Runot"). Hän jätti kuitenkin pois runon kolmannen säkeistön ("V sovražnike 'z oblakov / rodú naj naš'ga treši gróm"), jota hän itse arveli runon kieltämisen syyksi. Tosiasiassa sensuuri kuitenkin pelkäsi neljännen säkeistön ("Edinost, sreča, sprava / k nam naj nazaj se vrnejo") panslavistista tunnelmaa, ja kieltäytyi edelleenkin hyväksymästä sitä. Itävallan kansleri Metternichin ja maaliskuun vallankumouksen jälkeen Zdravljica julkaistiin lehdessä Novice ("Uutiset") 26. huhtikuuta 1848.

Prešerenin runolla on ollut suuri merkitys Slovenian historiassa, erityisesti vuosien 1941–1945 saksalaismiehityksen aikaan, jolloin Zdravljica oli vastarintaliikkeen käyttämä vapauslaulu. Laulu kohosi uudestaan suosioon Jugoslavian hajoamisen yhteydessä. 27. syyskuuta 1989 Slovenian parlamentti julisti sen kansallislauluksi, ja päätös vahvistettiin 29. maaliskuuta 1990. Tällöin kansallislauluksi täsmennettiin Zdravljican 7. säkeistö, johon Stanko Premrl sävelsi samannimisen koraalin. Tästä tuli kansallislaulun sävelmä.

Zdravljicalla on omintakeinen, carmina figurataksi kutsuttu runomuoto. Runon sanat on kirjoitettu tiettyyn muotoon keskitetysti, niin että sanat muodostavat viinipikarin muodon. Täten runo ei ole vain kirjallinen, vaan myös visuaalinen taideteos.

Mainittakoon kuriositeettina, että 1990-luvun alkupuolella myös suosittu rock-yhtye Lačni Franz ("Nälkäinen Franz") levytti Zravljican.

Sanat (sloveeniksi ja englanniksi)

Spet trte so rodile The vintage, friends, is over,
prijat'li vince nam sladkó, And here sweet wine makes, once again,
ki nam oživlja žile, Sad eyes and hearts recover
srce razjásni in oko, Puts fire into every vein.
ki utopi Drowns dull care
vse skrbi, Everywhere
v potrtih prsih up budi! And summons hope out of despair.
 
Komú narpred veselo To whom with acclamation
zdravljico, bratje! čmo zapét'! And song shall we our first toast give?
Bog našo nam deželo, God save our land and nation
Bog živi ves slovenski svet, And all Slovenes where'er they live,
brate vse, Who own the same
kar nas je Blood and name,
sinov sloveče matere! And who one glorious Mother claim.
 
V sovražnike 'z oblakov Let thunder out of heaven
rodú naj naš'ga treši gróm Strike down and smite our wanton foe!
prost, ko je bil očakov, Now, as it once had thriven,
najprej naj bo Slovencov dom; May our dear realm in freedom grow.
naj zdrobé May fall the last
njih roké Chains of the past
si spone, ki jih še težé! Which bind us still and hold us fast!
 
Edinost, sreča, sprava Let peace, glad conciliation,
k nam naj nazaj se vrnejo; Come back to us throughout the land!
otrók, kar ima Slava, Towards their destination
vsi naj si v róke sežejo Let Slavs henceforth go hand-in-hand!
de oblast Thus again
in z njo čast, Will honour reign
ko préd, spet naša boste last! To justice pledged in our domain.
 
Bog žívi vas Slovenke To you, our pride past measure,
prelepe, žlahtne rožice; Our girls! Your beauty, charm and grace!
ni take je mladenke, There surely is no treasure
ko naše je krvi dekle; To equal maidens of such race.
naj sinóv Sons you'll bear,
zarod nov Who will dare
iz vas bo strah sovražnikov! Defy our foe no matter where.
 
Mladenči, zdaj se pije Our hope now, our to-morrow -
zdravljica vaše, vi naš up; The youths - we toast and toast with joy.
ljubezni domačije No poisonous blight or sorrow
noben naj vam ne usmŕti strup; Your love of homeland shall destroy.
ker zdaj vas With us indeed
kakor nas, You're called to heed
jo sŕčno bránit kliče čas! Its summons in this hour of need.
 
Živé naj vsi naródi God's blessing on all nations,
ki hrepené dočakat dan, Who long and work for that bright day,
ko, koder sonce hodi, When o'er earth's habitations
prepir iz svéta bo pregnan, No war, no strife shall hold its sway;
ko rojak Who long to see
prost bo vsak, That all men free
ne vrag, le sosed bo mejak! No more shall foes, but neighbours be!
 
Nazadnje še, prijatlji, At last to our reunion -
kozarce zase vzdignimo, To us the toast! Let it resound,
ki smo zato se zbratli, Since in this gay communion
ker dobro v srcu mislimo; By thoughts of brotherhood we're bound
dókaj dni May joyful cheer
naj živí Ne'er disappear
vsak, kar nas dobrih je ljudi! From all good hearts now gathered here.

Linkit

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.