Zavolotskoje

Järvi on 2,9 kilometriä pitkä, 1,4 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 1,426 neliökilometriä eli 143 hehtaaria. Se muodostuu kahdesta, ellei kolmestakin, järvenosasta. Velikaja laskee sen 1,7 kilometriä pitkään itäiseen osaan, joka jää 600 metriä pitkän niemen itäpuolelle. Niemen pinta-ala on 9,6 hehtaaria. Sen yhdistää läntiseen altaaseen 100 metriä leveä salmi. Kun itäinen järvenosa on kapea, aukeaa läntinen osa yli kilometrin leveäksi. Järvi on saareton, sen keskisyvyys on 3,0 metriä ja sen syvänteessä on 10 metriä vettä. Siinä on kolme merkittävää lahtea. Kolmas järvenosa on useissa kartoissa merkitty osaksi järveä, mutta sen lahdensuu on ruopattu auki. Se on kilometrin pituinen mutta varsin kapea ja ilmakuvien perusteella se on tiheän vesikasvillisuuden perusteella myös matala. Sitä kutsutaan nimellä Lubjana (ven. Лувяна). Järven itäinen järvenosan ranta-alueet ovat asuttuja ja sen rannat ovat asuinaluetta, niittyä ja peltomaata. Myös järven muutkin etelä- ja länsirannat ovat niittymaata. Kaikki itäisen järvenosan rannat kuuluvat Kopylokin (ven. Копылок) kylään. Kylässä on Velikajan uomassa noin 200 metriä ennen joensuuta sijaitseva voimalaitospato. Siinä aikoinaan toiminut Kopylkovskajan vesivoimalaitos (ven. Копылковская ГЭС) ei ole enää käytössä [5][6]. Joen ylittää padon kohdalla Pustoškasta alkava tie, joka seuraa järven pohjoista rantaa ennen kuin se kääntyy kohti Krasnojeta (ven. Красное) pohjoisessa.[2][lower-alpha 4][lower-alpha 2][7][8]

Järvessä elää ainakin hauki, ahven, särki, lahna, muikku, seipi, turpa, säyne, mutu, suutari, made, kiiski, sorva, rantanuoliainen, allikkosalakka, mutakala, törö, salakka, pasuri, punasalakka, ruutana, nieriä, simppu ja kymmenpiikki, sekä jokirapua on niukasti. Järven kivikkoinen pohja on hiekkaa, jonka päälle on laskeutunut mutaa. Kivisten rantojen hiekassa on joukossa soraa ja silttiä.[2]

Järven lounaisrannassa on ilmakuvissa useita suuria kalankasvattamon rysiä.[lower-alpha 2]

Pohjakuva saaressa sijainneesta linnoituksesta.

Järven keskellä sijaitsevassa niemessä on sijainnut vuodesta 1536 alkaen varustus ja linna, jota kutsutaan Zavolotšjen linnaksi. Linnoituksen aikana ympäröivä järvi oli nimeltään Podtso (ven. Подцо) ja niemi oli silloin saari (vedenpinnan vaihteluita?). Alue kuului Liettuan suuriruhtinaskunnan ja Moskovan suuriruhtinaskunnan raja-alueisiin ja se liitettiin linnan rakentamisen aikoihin Moskovan hallintaan. Linna oli yksi osanen Moskovan laajaa länsirajaa vartioivaa linnaketjua ja linnan takia siitä tuli lähialueensa hallinnollinen keskus. Linna kuului eri aikoina Moskovan, Liettuan ja Puolan hallintaan ja sen strateginen merkitys hävisi vasta Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna 1721.[lower-alpha 5]

Zavolotskoje sijaitsee Velikajan valuma-alueella. Velikaja on Velikajan valuma-aluen pääuoma ja valuma-alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen eteläisimmän osan. Velikaja laskee Peipsijärveen, mistä Narvanjoki jatkaa pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Itämerellä Suomenlahteen.[lower-alpha 2][3]

Järven lähialueella on vain muutama lampi eikä järveen tule pitkiä ojia sen ympäristöstä. Ainoa merkittävä vesistö laskee Lubjanaan pohjoisesta. Se on Osnosta alkavan sivujoki Asnjanka (ven. Аснянка [1]), joka tuo sen valuma-alueen vedet Berezno, Losnon, Dubnon ja Šilovskojen kautta Zavolotskojeen. Järven valuma-alueen koko on lähteestä riippuen 571 [3] tai 1 376 neliökilometriä [2]. Järvi on Velikajan läpivirtausjärvi ja se jatkaa matkaansa Lubjanan vierestä länteen päin. Velikajan edellinen järvi on idässä sijaitseva Verjato ja uoman seuraavat järvet ovat Bystroje ja Jasskoje.[lower-alpha 4][lower-alpha 2][7][8]