Zarah Leander

Leanderin esiintyjänura alkoi vuonna 1929 Ernst Rolfin kabareekiertueella,[3] jolle hänet oli värvätty kiertueen primadonnan Margit Rosengrenin sijaiseksi. Hän esitti Greta Garbon roolissa kappaleen ”Vill ni se en stjärna?”, josta oli tuleva hänen nimikkolaulunsa. Seuraavana vuonna hän esiintyi neljässä kabareessa Tukholmassa, näytteli elokuvassa ja teki ensimmäiset levytyksensä, joiden joukossa oli versio Marlene Dietrichin tunnetuksi tekemästä kappaleesta ”Falling in Love Again”. Läpimurto tapahtui vuonna 1931 Lehárin operetissa Iloinen leski, jossa hän esiintyi Hanna Glavarin roolissa. Seuraavina vuosina häntä kysyttiin niin Skandinaviaan, Keski-Eurooppaan kuin Hollywoodiinkin, jossa työskenteli siihen aikaan useita muitakin ruotsalaisia näyttelijöitä ja ohjaajia. Kahden kouluikäisen lapsen äitinä hän ei pitänyt Hollywoodia sopivana vaihtoehtona, vaan lähti töiden perään Manner-Eurooppaan. Kansainvälisenä läpimurtona oli Ralph Benatzkyn operetti Axel an der Himmelstür, jota esitettiin Wienin Theater an der Wienissä vuonna 1936.

Seuraavana vuonna hän teki ensimmäisen elokuvaroolinsa Saksassa. Kansallissosialistisen Saksan Universum Film AG -yhtiölle tehtyjä, melodramaattisiksi luokiteltavia elokuvia kertyi yhteensä kymmenen. Lisäksi hän teki lukuisia suosittuja levytyksiä Saksassa, joukossa kappaleet ”Ich steh’ im Regen”, ”Ich weiss es wird einmal ein Wunder gescheh’n”, ”Nur nicht aus Liebe weinen” ja ”Der Wind hat mir ein Lied erzählt”. Leanderin hyvä saksan kielen taito perustui Riian-vuosiin, jolloin hän oli opiskellut laulua.

Leander palasi Ruotsiin vuonna 1943, mutta häneen suhtauduttiin kylmäkiskoisesti monen vuoden ajan, koska hän oli työskennellyt natsien palveluksessa. Hänen uransa saattoi jatkua Ruotsissa vasta 1950-luvun puolella.[4]

Sittemmin Leander teki konttoritöitä Tukholmassa. Hän esiintyi useasti myös Suomessa ja järjesti jäähyväiskiertueensa vuonna 1973.[5] Hän jäi eläkkeelle viihdemailmasta vuonna 1981. Samana vuonna hän kuoli Tukholmassa aivohalvaukseen.