Zamzam

Kaivon historiasta kertoo islamin varhaisin nykypäiviin säilynyt historiateos Profeetta Muhammedin elämäkerta, jonka kirjoittaja Ibn Hisham kuoli vuonna 828 tai 833. Ibn Hisham kertoo, että islamin profeetta Muhammedin isoisä Abd al-Muttalib oli saanut näyn, jossa hänen käskettiin kaivaa Zamzam.[1] Tuolloin se oli pakanallisessa Mekassa sijainnut painanne Quraish-heimon kahden jumalankuvan, Isafin ja Na'ilan välissä Quraishin uhripaikalla. Jurhumilaiset olivat täyttäneet kaivon maalla lähtiessään Mekasta, mutta se oli alun perin ollut Ismaelin kaivo.[1]

Ibn Hishamin kertomuksen mukaan Ismaelin äiti Hagar, profeetta Abrahamin toinen vaimo[2], oli tuloksetta etsinyt vettä ja rukoillut Safan kukkulalla sadetta poikaansa Ismaelia varten. Sen jälkeen oli mennyt Marwan kukkulalle ja tehnyt samoin. Silloin Jumala oli lähettänyt enkeli Gabrielin, joka potkaisi jalallaan maata. Tästä paikasta alkoi pulputa lähde, josta Ismael saattoi sammuttaa janonsa. [3] Muslimien pyhiinvaelluksessa tapahtumaa muistetaan juoksemalla Safa- ja Marwa-vuorten väliä seitsemän kertaa.[4]

Ibn Hishamin kertomus jatkui siten, että Abrahamin oikeauskoinen perinne alkoi Mekasta kadota ja pakanuus tuli sen tilalle. Myös Zanzam-kaivo täytettiin ja musta kivi heitettiin sinne.[5]

Islaminuskon oli ratkaistava ongelma, joka liittyi profeetta Muhammedin isään ja isoisään, koska näiden täytyi edustaa jotain muuta uskontoa kuin Muhammedin. Vanhan Testamentin Abrahamin tapauksessa tilanne oli samanlainen. Raamattu ei käsittele aihetta lainkaan, mutta rabbiininen kirjallisuus ja Koraani kuvaavat Abrahamin ja tämän isän Terahin suhdetta jopa väkivaltaisena.[6][7]

Islamilainen perimätieto joutui käsittelemään ongelmaa siitä, mihin Muhammedin esivanhemmat uskoivat, koska he eivät vielä olleet muslimeja. Ibn Ishaq (Ibn Hishamin lähde) kertoo, että kun Muhammed syntyi, hänen isoisänsä Abd al-Muttalib vei hänet Kaaban temppeliin kiittääkseen Jumalaa. Ibn Ishaq, joka kirjasi tarinan muistiin, kertoo, että kyseinen jumala oli Mekassa palvottu Hubal. Islamilaisen perimätiedon mukaan Mekassa oli Hubalin patsas, jonka Muhammed sitten kaatoi Mekan valtauksen yhteydessä. [8] Vaikeudeksi muodostui yhteys Hubaliin samoin kuin se, mihin jumalaan Muhammedin isän nimi "Jumalan orja" oikein viittasi. Niinpä Ibn Hisham kyllä kertoo 800-luvun alussa Ibn Ishaqin tarinan, mutta ei enää mainitse Hubalia nimeltä. Nimi kuitenkin palaa Muhammedin elämäkertaan uudelleen 900-luvun alussa, kun Tabari kertoo Ishaqin teokseen nojaten Hubalin kiittämisestä. Muhammedin isoisä kiitti Muhammedin syntymästä Hubalia.[8]

Arabisti Hans Jansen katsoo, että Muhammedin esivanhempien pakanallista taustaa häivyttää tarina, jossa isoisä Abd al-Muttalib kuvataan pyhän Zamzam-kaivon vastuuhenkilöksi. Koska veden juominen Zamzam-kaivosta kuuluu islamilaiseen pyhiinvaellukseen, voitiin katsoa, että sen hoitajalla, vaikkakin vielä tietämättömyyden ajalla, oli jo toinen jalka uuden uskonnon puolella.[9] Abd al-Muttalib sai kiistojen jälkeen oikeuden hoitaa kaivoa ja juottaa ja ruokkia pyhiinvaeltajia.[10] Myöhemmin tehtävä siirtyi Abbasille, Muhammedin sedälle. Ibn Ishaq kirjoitti kertomuksensa abbasidien hovissa, ja nämä katsoivat sukunsa alkavan juuri tästä sedästä.

Suomalainen kristitty tutkimusmatkailija Georg August Wallin teki vuonna 1846 naamioituneena pyhiinvaelluksen Mekkaan. Hän kertoo kirjeessään maistaneensa myös Zamzam-kaivon vettä ja tuoneensa sitä pullollisen Suomenlinnan imaamille.[11]

• Hadž

• Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. (Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Verlag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)
• Wallin, Georg August: Tutkimusmatkoilla arabien parissa. Otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä. Suomeksi toim. Jussi Aro ja Armas Salonen. Porvoo Helsinki: WSOY, 2000 (3. painos).
• Wallin, G.A.: ”Käynti Mekassa ja Medinassa”, Aavikon vaeltaja. Elämä ja päiväkirjat. Suomentanut Jaakko Anhava. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-17124-9.