Zalutšje

Zalutšje (ven. Залучье) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Novgorodin alueen Staraja Russan piirissä Venäjällä. Kylä sijaitsee Lovatin sivujoen Šubinskaja Robjan varrella 50 kilometriä Staraja Russasta kaakkoon.[1] Kylässä on 540 ja kunnassa 1 800 asukasta (vuonna 2011)[2].

Zalutšje
Залучье

Zalutšje

Koordinaatit: 57°40′5″N, 31°45′52″E
Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Piiri Staraja Russan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 068,98 km²
Väkiluku (2011) 1 800











Maantiede ja asutus

Zalutšjen kunnan pinta-ala on 1 068,98 neliökilometriä. Se rajoittuu idässä Demjanskin piirin Žirkovon kuntaan, etelässä Marjovon piirin Moisejevon kuntaan, lounaassa Poddorjen piirin Selejevon kuntaan sekä luoteessa Staraja Russan piirin Novoselskin ja Mednikovon kuntiin.[3] Pinta-alasta 81,4 % on metsää ja 15,6 % maatalousmaata[4].

Kunnan alueella virtaavat Lovat, Pola, Starovskaja Robja, Zarobskaja Robja ja Šubinskaja Robja -joet[5]. Kaakkoisnurkassa sijaitsee Dehinojärvi ja laaja suoalue. Luonnonsuojelualueita ovat Starorusskin rauhoitusalue ja Prodolžinon tammimetsikkö[6].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 43 kylää: Berjozovets, Bolšoje Zasovo, Bor, Budomitsy, Drozdino, Dubki, Gar, Hmeli, Hodyni, Kobylkino, Kokorino, Koloma, Korovittšino, Kukui, Kulakovo, Ljahovitši, Loznitsy, Luka, Matasovo, Mesttsy, Novoselje, Novyje Gorki, Omytškino, Pinajevy Gorki, Pogostištše, Podolžino, Pustoška, Rahlitsy, Ryto, Šelgunovo, Sorokopenno, Šotovo, Srednjaja Lovat, Staraja Peressa, Staryje Gorki, Šubino, Šumilkino, Tšerentšitsy, Velikoje Selo, Verjassko, Zalutšje, Zalutšje-2 ja Zarobje[3]. Zalutšjen ohella suurimmat asutuskeskukset ovat vajaan 200 asukkaan Korovittšino ja Pinajevy Gorki. Neljässä kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[7]

Historia

Lovatin rannalla sijainnut Ljahovitšin pogosta mainitaan vuonna 1134. Myöhemmin seutu muodosti Tšerentšitsyn pogostan. Zalutšjesta tuli Staraja Russan kihlakuntaan kuuluneen volostin keskus vuonna 1890. Vuosina 1927–1961 se oli hallintopiirin keskus.[8] Piirissä harjoitettiin pellavan viljelyä ja maidon tuotantoa sekä puunhankintaa[9]. Toisen maailmansodan aikana alueella käytiin ankaria taisteluja, jotka tuhosivat asutuksen lähes täysin. Korovittšinon ja Pinajevy Gorkin maalaiskunnat liitettiin Zalutšjeen vuonna 2010.[8]

Liikenne, talous ja palvelut

Zalutšjen kautta kulkee Jaželbitsyn, Demjanskin, Staraja Russan ja Soltsyn välinen asvaltoitu maantie[5].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimmät ovat maa- ja metsätalous (35,7 %) sekä erilaiset palvelut[10]. Zalutšjessa on sahalaitos ja Kulakovossa karjatila[11]. Työvoimasta 52 % työskentelee kunnan ulkopuolella ja 35 % työikäisistä ei käy ansiotöissä (vuonna 2011)[12].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkärin vastaanotto, posti ja pankki. Eräitä julkisia palveluja on myös Korovittšinossa ja muissa kylissä.[13] Vähittäiskaupasta vastaa piirin kulutusosuuskunta ja muutama yksityisyrittäjä[5].

Nähtävyydet ja matkailu

Seudulla sijaitsee useita muinaisia asuin- ja hautapaikkoja. Robjan ja Lovatin rannalla on kolme muinaislinnaa. Lisäksi on lukuisia toisen maailmansodan muistomerkkejä ja neuvostosotilaiden hautoja.[14] Muita nähtävyyksiä ovat Ljahovitšin kirkon porttikaari, Pogostištšen kirkon rauniot, Sorokopennon pyhä lähde sekä Tšerentšitsyn lähellä sijaitseva kivennäispitoinen järvi, jonka pohjaa peittää lääkintään käytetty muta[5]. Pinajevy Gorkin eteläpuolella entisen Semjonovon kartanon paikalla on siellä syntyneelle säveltäjä Sergei Rahmaninoville omistettu muistomerkki[15].

Srednjaja Lovatin kylässä toimii lasten kesäleiri[16].

Lähteet

Viitteet
  1. Generalnyi plan, s. 9.
  2. Generalnyi plan, s. 10.
  3. Generalnyi plan, s. 7.
  4. Generalnyi plan, s. 47.
  5. Administratsija Starorusskogo munitsipalnogo raiona: Zalutšskoje selskoje poselenije admrussa.ru. Viitattu 4.5.2012. (venäjäksi)
  6. Generalnyi plan, s. 15.
  7. Generalnyi plan, s. 9–10.
  8. Ofitsialnyi sait administratsii Zalutšskogo selskogo poselenija: Istoritšeskaja spravka zaadmin.ru. Viitattu 4.5.2012. (venäjäksi)
  9. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 16, s. 392. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1952.
  10. Generalnyi plan, s. 32.
  11. Generalnyi plan, s. 23.
  12. Generalnyi plan, s. 30–31.
  13. Generalnyi plan, s. 39–42.
  14. Generalnyi plan, s. 12–14.
  15. Niken, Vera: V Novgorodskoi oblasti 2013-i god objavjat Godom Rahmaninova Rossijskaja gazeta. 31.10.2012. Viitattu 4.5.2012. (venäjäksi)
  16. Generalnyi plan, s. 44.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.