Zakat

Zakat (arab. زكاة‎, zakā) on uskonnollinen almuvero, jonka harras muslimi maksaa kerran vuodessa. Zakat on ei-valtiollinen veronmaksun muoto, jonka avulla huolehdittiin taloudellisen avun jakamisesta lähiyhteisössä. Almuvero on yksi viidestä islamin peruspilarista ja rinnastuu islamin muihin uskonnollisiin rituaaleihin, joita ovat uskontunnustus, rukous, paasto ja pyhiinvaellus. Veron kuuluminen tähän joukkoon korostaa sen uskonnollista velvoittavuutta. Veron maksaminen oli "puhdistumista", mitä myös sana zakat tarkoittaa. Almuveron välttämisestä ei šariassa seuraa maallisia rangaistuksia paheksuntaa lukuun ottamatta. Sen maksaminen lisää ansioita Viimeisellä tuomiolla.

Almunodottajia Intiassa

Muslimit antavat zakatin lisäksi almuja myös tavallisena hyväntekeväisyytenä (sadaqa) etenkin paaston aikana ramadan-kuussa.

Veron maksaminen

Islamilainen šaria-laki antaa almuverosta tarkat ohjeet.[1] Vero kootaan kerran vuodessa kaikilta muslimeilta, joiden omaisuuden määrä kuluneen vuoden ajalta ylittää tietyn vähimmäisrajan. Lasten ja mielenvikaisten omaisuudesta veron maksaa heidän holhoojansa.[1] Verojen kokoamisesta vastaavat siihen erikseen nimetyt henkilöt. Almuvero maksetaan sekä omaisuudesta että käteisvaroista, jotka ovat olleet koko kuluneen vuoden ajan henkilön hallussa. Peruskoulun islamin oppikirjan mukaan vero on 2,5 prosenttia henkilökohtaisesta omaisuudesta ja yrityksen omaisuudesta.[2] Sääntö vastaa keskiajan šarialain säädöksiä.[1] Maataloustuotteista vero on korkeampi, 5–10 prosenttia.[2] Ennen rahataloutta se maksettiin maataloustuotteina ja karjana.[1] Veron maksaminen tuo ansioita Paratiisiin pääsemiseksi, ja sen kiertämistä paheksutaan.

Islamilaisissa maissa valtiovalta on pyrkinyt muuttamaan almuveron tavanomaisesti perityksi ja pakolliseksi veroksi, vaikka islamin mukaan jokaisen muslimin tulee itse huolehtia sen maksamisesta. [3] Almuveroa kerätään edelleen Libyassa, Malesiassa, Pakistanissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa , Jemenissä[4][5][6][7] Jordaniassa, Bahrainissa, Kuwaitissa, Libanonissa, Bangladeshissä,[8] Egyptissä, Indonesiassa, Iranissa ja Arabiemiraateissa.[9][10]

Verotulojen käyttö
Zakat-veron keräyslaatikko Taipein moskeijassa vuonna 2019. Laatikon kyljessä lukee "zakat". Toisen laatikon teksti "halkaistu zakat" ilmaisee paikallista tapaa toisen typpisen almuveron maksamisesta.

Šarialain mukaan almuveron tuotto tulee jakaa kahdeksaan yhtä suureen osaan. Yksi niistä menee köyhille, toinen vähätuloisille. Kolmas osuus kuuluu korvauksina almuveron kerääjille ja jakajille. Neljäs osuus jaetaan "sydänten sovittamisena" tärkeille henkilöille, joiden yhteyttä islamiin pitää lujittaa tai henkilöille, jotka johtavat veron keräämistä tai taistelevat islamin puolesta hankalissa oloissa. Viides osuus annetaan orjille, jotka keräävät rahaa ostaakseen itsensä vapaaksi. Kuudes osuus maksetaan veloissaan oleville. Seitsemäs osuus maksetaan niille, jotka osallistuvat sotaan islamin puolesta, mutta eivät ole saaneet palkkaansa. Kahdeksas osuus on tarkoitettu rahapulassa oleville matkustavaisille.[11]

Jakosäännöissä on alueellisia eroja. Hanafi-koulukunnan mukaan veron maksaja voi itse päättää, miten summa jaetaan kahdeksan saajaryhmän välillä.[12] Šiialaisuudessa viidesosa tulosta (khums) annetaan maksajan valitsemalle imaamille. Tämä käyttää ne uskonnollisesti hyväksyttäviin tarkoituksiin, kuten moskeijoiden rakentamiseen, sairaanhoitoon tai opiskelijoiden stipendeihin madrasoissa. Osan tuotosta maksaja saa itse jakaa puutteessa oleville.[3]

Veron yhteiskunnallinen tausta

Zakat on verojen maksamisen ja tuottojen jakamisen muoto, joka tapahtuu virallisen valtiorakenteen ulkopuolella, ja liittyy paimentolaiskulttuureihin. Sosiaaliantropologi Phil Carl Salzmanin mukaan paimentolaisheimojen liikkuva elämäntapa auttoi niitä joutumasta maanviljelijöiden tapaan keskusvallan alistamaksi ja riistämäksi.[13][14] Paimentolaiset korostivat vapautta, riippumattomuutta ja tasa-arvoa, kun taas verojen maksaminen oli heille nöyryyttävää alistumista.[15] Almuverossa korostuvat vapaaehtoisuus ja moraalinen velvoittavuus. Maksajalla on valtaa päättää osaltaan veron käytöstä, joka kohdistuu vain sosiaalisiin, uskonnollisiin ja rajoitetusti sotilaallisiin tarkoituksiin.

Joseph Schachtin mukaan veron nimi tuli juutalaisilta, joilla oli zakut -niminen vero. C.C. Torreyn mukaan sana zakat oli arameaa ja tarkoitti puhtautta hyveellisen käytöksen merkityksessä.[14] Sulimar Bashearin mukaan veron luonne rituaalisena puhdistautumisena ilmenee myös Koraanin jakeessa 9:103: "Ota almuja heidän omaisuudestaan – voit puhdistaa ja pyhittää heidät sillä."[16][17]

Almuvero oli Lähi-idässä vanha käytäntö, sillä se mainitaan jo Koraanissa.[14] Zakat -vero rinnastui uskonnollisiin rituaaleihin ja sellaisena luonnollisesti koski vain muslimeita. Islamilaisessa valtiossa eläneet kristityt ja juutalaiset eli dhimmit maksoivat jizya -veroa, jonka maksamisen tuli olla nöyryyttävää. Tämäkin ilmaistiin Koraanissa: ”Taistelkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä veronsa” (9:29).[18][17]

Patricia Cronen mukaan veroista muodostui hallitsijoiden ja ulaman välinen kiistakapula, sillä hallitsijat pyrkivät määräämään zakatin lisäksi muita veroja, joita ulama ei pitänyt šarian mukaisina.[19]

Zakatin asema eri muslimimaissa

Valtio on muuttanut almuveron pakolliseksi maksuksi kuudessa muslimimaassa, toisissa se on vapaaehtoinen, mutta valtio huolehtii sen keräämisestä. "Ei valtiollisessa käytössä" tarkoittaa, että valtio ei puutu almuveron kokoamiseen eikä jakeluun. Taulukon tiedot ovat vuodelta 2010.[9]

Valtio[9]Suhde zakatiin [9]
 Afganistanei valtiollisessa käytössä
 Algeriaei valtiollisessa käytössä
 Azerbaidžanei valtiollisessa käytössä
 Bahrainvapaaehtoinen
 Bangladeshvapaaehtoinen
 Burkina Fasoei valtiollisessa käytössä
 Tšadei valtiollisessa käytössä
 Egyptivapaaehtoinen
 Guineaei valtiollisessa käytössä
 Indonesiavapaaehtoinen
 Iranvapaaehtoinen
 Irakei valtiollisessa käytössä
 Jordaniavapaaehtoinen
 Kazakstanei valtiollisessa käytössä
 Kuwaitvapaaehtoinen
 Libanonvapaaehtoinen
 Libyapakollinen
 Malesiapakollinen
 Maliei valtiollisessa käytössä
 Mauritaniaei valtiollisessa käytössä
 Marokkoei valtiollisessa käytössä
 Nigerei valtiollisessa käytössä
 Nigeriaei valtiollisessa käytössä
 Omanei valtiollisessa käytössä
 Pakistanpakollinen
 Qatarei valtiollisessa käytössä
 Saudi-Arabiapakollinen
 Senegalei valtiollisessa käytössä
 Sierra Leoneei valtiollisessa käytössä
 Somaliaei valtiollisessa käytössä
 Sudanpakollinen
 Syyriaei valtiollisessa käytössä
 Tadžikistanei valtiollisessa käytössä
 Gambiaei valtiollisessa käytössä
 Tunisiaei valtiollisessa käytössä
 Turkkiei valtiollisessa käytössä
 Turkmenistanei valtiollisessa käytössä
 Yhdistyneet arabiemiirikunnatvapaaehtoinen
 Uzbekistanei valtiollisessa käytössä
 Jemenpakollinen

Katso myös

Islamilaiset lähteet
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8.
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8.

Muut lähteet
  • Crone, Patricia: Traditional political thought. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 554–560. Princeton University Press, 2013.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Bashear, Suliman: On the Origins and Development of the Meaning of zakāt in Early Islam. Arabica , 40, 1 s. 84–113, 1993. Artikkelin verkkoversio.
  • Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0. Teoksen verkkoversio.

Viitteet
  1. Reliance of the Traveller, 2017, s. 244–276
  2. Onniselkä, 2020, s. 25
  3. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 127–129
  4. (1996) Fundamentalisms and the state: remaking polities, economies, and militance. University of Chicago Press, 320. ISBN 978-0-226-50884-9.
  5. Samiul Hasan (2015). Human Security and Philanthropy: Islamic Perspectives and Muslim Majority Country Practices. Springer, 130.
  6. (2006) Islam and the moral economy: the challenge of capitalism. Routledge, 268.
  7. Tripp, Charles (2006). Islam and the Everyday World: Public Policy Dilemmas. Cambridge University Press, 125. ISBN 978-0-521-86377-3.
  8. Kogelmann, Franz (2002). "Sidi Fredj: A Case Study of a Religious Endowment in Morocco under the French Protectorate", in Weiss, Holger: Social welfare in Muslim societies in Africa. Nordic Africa Institute, 68. ISBN 978-91-7106-481-3.
  9. Zakat by country moneyjihad.wordpress.com. August 9, 2010. Viitattu 9 April 2015.
  10. "Zakat: Drawing Insights for Legal Theory and Economic Policy from Islamic Jurisprudence" (2009). University of Pittsburgh Tax Review 7 (43).
  11. Reliance of the Traveller, 2017, s.266–272
  12. Reliance of the Traveller, 2017, s. 267
  13. Salzman, 2008, s. 40–41
  14. Bashear, 1993
  15. Salzman, 2008, s. 15
  16. Koraani, 1999, s. 149
  17. Koraani. Katumuksen suura Islamopas.com. Viitattu 23.1.2021.
  18. Koraani, 1995, s. 141
  19. Crone, 2013, s. 557


Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.