Sergijev Posad

Sergijev Posad (ven. Се́ргиев Поса́д) on kaupunki Moskovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee Moskovan ja Jaroslavlin välisen rautatien varrella 71 kilometriä Moskovasta koilliseen.[1] Kaupunki on Sergijev Posadin piirin keskus. Asukkaita on 110 878 henkeä (vuonna 2010).[2]

Sergijev Posadin vaakuna.

Troitse-Sergijevin luostari

Näkymä Pyhän kolminaisuuden luostariin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Pyhän kolminaisuuden luostarin sisäpihaa (joskus 1890-1905)

Näkymä Pyhän kolminaisuuden luostariin vuonna 2005.

Kaupungin ydin on Sergei Radonežilaisen vuoden 1345 tienoilla perustama Pyhän kolminaisuuden eli Troitse-Sergijevin luostari, josta jo 1300-luvulla muodostui yksi Moskovan ruhtinaskunnan ja myöhemmin koko Venäjän hengellisistä ja kulttuurikeskuksista. Luostarissa työskentelivät mm. ikonimaalarit Andrei Rubljov ja Daniil Tšornyi, kultaseppä Amvrosi, kirjailijat Jepifani Premudryi, Pahomi Logofet, Maksim Grek ja Avraami Palitsyn. Vuosina 1540–1550 luostarin ympärille rakennettiin tornein varustettu paksu kivimuuri ja siitä tuli osa Moskovan puolustusjärjestelmää. Vuosina 1608–1610 puolalaiset piirittivät luostaria, joka toimi aktiivisesti Venäjän vapauttamiseksi miehittäjistä.[1]

Luostarin ympärille syntyneet kylät ja esikaupungit sulautuivat 1700-luvun alussa yhdeksi esikaupungiksi, joka sai vuonna 1782 nimen Sergijev Posad. Sen asukkaat palvelivat lavran arvonimen vuonna 1744 saaneen luostarin pyhiinvaeltajia, joiden määrä lisääntyi voimakkaasti maantien (1845) ja rautatien (1862) rakentamisen jälkeen. Paikkakunta oli myös huomattava käsityöammattien keskus.[1]

Historiaa ja nykypäivää

Vuonna 1919 luostari lakkautettiin ja sen esikaupungista muodostettiin Sergijevin kaupunki. Vuosina 1930–1991 se nimenä oli Zagorsk Venäjän kommunistisen puolueen Moskovan komitean sihteerin Vladimir Zagorskin mukaan. Nykyään kaupungissa on mm. koneenrakennus-, kemian, sähkölaite-, rakennustarvike- ja elintarviketeollisuutta. Vuonna 1946 uudelleen avatun luostarin yhteydessä toimii Moskovan hengellinen akatemia ja pappisseminaari. Luostarialue on Unescon maailmanperintökohde. Venäjän kultaiseen renkaaseen kuuluva kaupunki on suosittu matkailukohde.[1]

Kaupungin tärkein nähtävyys on Pyhän kolminaisuuden luostari. Muita nähtävyyksiä ovat luostarin eteläpuolella sijaitsevat Neitsyt Marian temppeliin tuomisen ja Pjatnitskajan kirkot (molemmat 1547, jälkimmäinen on rakennettu uudelleen 1600-luvulla) ja pyöreän tšasounan ympäröimä Pjatnitskin kaivo sekä 1700-luvun lopun barokkityyliset seurakuntakirkot (Kristuksen ja Neitsyt Marian taivaaseen astumisen kirkot, Pyhän Eliaan kirkko). Kaupungin keskusta on rakennettu vuonna 1792 laaditun säännöllisen asemakaavan mukaan. Luostarin itäpuolella on suuri Krasnogorskaja-aukio, jota reunustavat barokkityylinen tšasouna (1770), klassistinen luostarihotelli (1823) ja 1900-luvun alussa rakennettu kauppahalli. [1]

Lähteet

Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 417–420. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 17.3.2012. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

Sergijev Posadin piirin sivusto (venäjäksi)
Sergijev Posadin museon sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)

Moskovan alueen kaupungit

Hallinnollinen keskus: Moskova (erillinen hallintoalue)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[GorodaRossii-1] Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 417–420. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.

[Rus-Census_2010-2] Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 17.3.2012. (venäjäksi)