ZU-23-2

ZU-23-2 (Zenitnaja Ustanovka) on Neuvostoliitossa valmistettu kevyt, vedettävä ilmatorjuntakanuuna, joka esiteltiin ensi kerran 1960-luvulla. ZU-23-2:ssa on kaksi 23 mm konetykkiä pyöräalustalla. Se suunnataan ja laukaistaan joko jalanlähde? tai käsin, mutta mekaaninen tähtäinlaite auttaa ampujaa suuntaamaan asetta lentäviin kohteisiin. Kanuunassa on lisäksi yksinkertaisempi tähtäin maakohteita, kuten jalkaväkeä ja kevyesti panssaroituja ajoneuvoja vastaan. A-tarvikkeena tykissä käytetään sirpale- ja panssarikranaatteja. Miehistö on yleensä vähintään 1+4, eli tykinjohtaja ja operoijat. Tykkiä voidaan liikuttaa myös lihasvoimin tykkiryhmän toimesta tuliasemasta toiseen.lähde?

ZU-23-2
Suomen puolustusvoimat: "23 Itk 61"
Kuvaus
TyyppiKevyt kaksiputkinen ilmatorjuntakanuuna
Tykki2 × 2A14 Afanasjev-Jakušev
Putken väljyys2 × 23 mm
Ammuksen massa0,2 kg
Ammuksen lähtönopeus970 m/s
Panssarinläpäisykyky25 mm
Ampumaetäisyys ilmamaaliin2 500 m
Tulinopeus2 × 17 laukausta sekunnissa
Ammuksia2 × 50 patruunalaukausta vyössä
LaskinZAP-23
Miehistö7
Vuosimalli1961
Valmistaja
ValmistusmaaNeuvostoliitto
Valmistusmäärä
Mitat
Pituus4,57 m
Leveys2,88 m
Korkeus1,22 m
Massa
Massa950 kg

Edeltäjät

ZU-23-2 perustuu vanhemman ZPU-2:n rakenteeseen, jossa oli kaksi 14,5 mm konekivääriä sekä lisäksi vyölippaat hieman eri tavoin sijoitettuna eikä siinä ollut liekinsammuttimia. Vielä varhaisemmat konekivääriversiot aseesta olivat ZPU-1 (yhdellä aseella) ja ZPU-4 (neljällä aseella). Nykyään on käytössä vain kahden 23 mm aseen yhdistelmä. Ilmeisesti yhden aseen versiolla oli vain rajoitetusti käyttöä, ja neljän aseen versio taas oli epäkäytännöllisen suuri ja raskas.

Kehitys

Tykin neliaseisella vesijäähdytteisellä versiolla on aseistettu ZSU-23-4 Šilka-ilmatorjuntapanssarivaunu.

Suomen puolustusvoimien käytössä

ZU-23-2 on käytössä Suomen puolustusvoimissa nimellä 23 Ilmatorjuntakanuuna 61 (23 ItK 61) sekä Patrian ja Instrumentointi Oy:n modernisoituna versiona nimellä "23 Ilmatorjuntakanuuna 95" (23 ItK 95). Kummastakin versiosta käytetään lempinimeä Sergei. Suomalainen vuonna 1995 modernisoitu versio käyttää tähtäinlaitteessa digitaalista laskinta.

Suomen merivoimien käytössä on 23 mm:n laivatykkimuunnos versioina 23 M74, 23 M77, 23 M80 ja 23 M85. M85-lavetista voidaan tykit irrottaa ja korvata kuudella Mistral-ilmatorjuntaohjuksella.[1]

Lähteet
  1. Kiiskinen, Pekka & Wahlman, Pasi: Itsenäisen Suomen laivaston laivatykit 1918-2004, s. 121–133. Helsinki: Typomic Oy, 2003. ISBN 952-91-6807-1.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.