Z

Kreikkalaisissa aakkosissa Z-kirjainta vastaa zeeta (Ζ, ζ). Sen mukaisesti Z oli latinalaisissakin aakkosissa alkujaan 7:ntenä, heti F:n jälkeen, mutta jäi jo varhain pois käytöstä.^lähde?

Z tuli latinassa käyttöön vähän ennen ajanlaskumme alkua kreikkalaisperäisissä lainasanoissa. Z lisättiin latinan aakkosten loppuun. Z-kirjain merkitsi tuolloin ilmeisesti soinnillista z-äännettä.[2]

Z-kirjaimen yhteinen ulkonäkö kreikan zeetan (Ζ) kanssa saattaa olla sattumaa. Ulkonäkö voi selittyä sillä, että Z on S:n peilikuvan (Ƨ) kulmikas muoto. Eräissä Italian alueella puhutuissa kielissä alettiin arviolta vuonna 140 eaa. käyttää Z:n näköistä kirjainta merkitsemään z-äännettä erotukseksi S:llä merkittävästä s-äänteestä. Z otettiin käyttöön latinassa noin sata vuotta myöhemmin merkitsemään kreikkalaisten nimien z-äännettä.[2]

Myöhäisen käyttöönottonsa vuoksi Z on ainoana latinalaisten aakkosten kirjaimena säilyttänyt vanhan kreikkalaisen nimensä (zeeta) eri kielissä vain vähän muuntuneena.^lähde?

Nykysuomessa z-kirjain esiintyy vain vierasperäisissä erisnimissä ja sitaattilainoissa. Sen äänneasu on suomessa useimmiten [ts]. Yhdistelmä zz ääntyy suomessa aina [ts] kuten sanassa pizza.[1][3]

Ääntämys [ts] oli suomessa lähes yksinomainen vielä muutama vuosikymmen sitten. Nykyisin monissa sanoissa suositaan kuitenkin soinnillista [z]-äännettä. Toisinaan myös [s]-ääntämys on mahdollinen. Varsinkin julkisuudessa pyritään vierasperäiset nimet ääntämään alkukielen mukaisesti. Tällöin kysymykseen voi tulla myös [θ]-äänne espanjan mukaisesti.[3]

Z on aiemmin ollut suomen kirjakielessä nykyistä laajemmassa käytössä. Yhdistelmät tz ja dz on lausuttu [θs] tai [θθ]. Myöhemmin ääntämys muuttui muotoon [ts]. Yhdistelmä tz korvautui kirjoituksessa ts:llä vuodesta 1774 aina 1830-luvulle ulottuvan ajanjakson kuluessa.[4][5][6][7]

Katso myös: Suomen vanhat spirantit: θ

Suomen kielen mukainen ääntämys [ts] on euroopan kielissä melko harvinainen. Muun muassa italiassa, saksassa ja kiinan pinyinissä z-kirjain kuitenkin äännetään ts-äänneyhdistelmänä, italiassa myös dz.

Ruotsissa z-kirjain äännetään s:ksi. Englannissa, ranskassa, hollannissa, puolassa, tšekissä ja unkarissa z-kirjain ääntyy soinnillisena [z]-äänteenä, ja espanjassa murteesta riippuen [θ] tai [s].[1]

Z-kirjaimella on useita vaihtoehtoisia muotoja käsin kirjoitettaessa. Suomalaisessa kouluopetuksessa se on opetettu milloin poikkiviivallisena (Ƶ), milloin ilman (Z). Myös Ʒ-kirjainta muistuttava muoto on ollut käytössä. Kaikki muodot ovat saman kirjaimen vaihtoehtoisia ulkoasuja eikä niillä ole suomen kielessä merkityseroa.[8][9][10] Sen sijaan muissa kielissä ja foneettisessa kirjoituksessa ero voidaan tehdä.

Suomen peruskouluissa on vuodesta 2004 alkaen opetettu Z-muotoa ilman poikkiviivaa. Poikkiviivallinen muoto on kuitenkin palaamassa opetukseen viimeistään 2016. Z-muoto on katsottu sujuvammaksi kirjoittaa, kun taas Ƶ-muodon katsotaan vähentävän sekaantumisen vaaraa numeron 2 kanssa.[11]

• Morseaakkosissa Z merkitään: --..
• Radioaakkosissa Z on suomalaisen standardin mukaan tseta ja NATO-standardin mukaan Zulu
• Pistekirjoituksessa (Braille) Z merkitään:

• Tietokoneissa Z koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

• SI-järjestelmässä
  • Z (tsetta-) on etuliite 10²¹ (tuhattriljoonakertainen).
  • z (tsepto-) on etuliite 10⁻²¹ (tuhannestriljoonasosa).
• Matematiikassa
  • z on kolmas tuntematon muuttuja.
  • z on kompleksinen muuttuja.
  • ${\displaystyle \mathbb {Z} }$ tarkoittaa kokonaislukujen joukkoa.
• Z on fysiikassa impedanssin tunnus.
• Z on kemiassa järjestysluvun tunnus.
• Z ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Sambiaa.
• Z tai ZZZ tarkoittaa sarjakuvissa kuorsausta tai sikeää unta.
• Z on Zorron miekalla tekemä merkki.
• Z-mittakaava vastaa pienoismalleissa suhdetta 1:220.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Z Wikimedia Commonsissa