Yu Yang
Yu Yang (kiin. 于洋, s. 7. huhtikuuta 1986 Haicheng) on kiinalainen kilpauransa lopettanut sulkapalloilija ja olympiavoittaja.
| Yu Yang | |
|---|---|
| 于洋 | |
 Yu kuvassa oikealla vuonna 2013 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1986 Haicheng, Liaoning |
| Kansalaisuus |
 Kiina |
| Sulkapalloilija | |
| Pituus | 166 cm[1] |
| Paino | 62 kg[1] |
| Kätisyys | Oikea |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Kiina | |||
| Naisten sulkapallo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa | Peking 2008 | Nelinpeli | |
 Pronssia | Peking 2008 | Sekanelinpeli | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Pariisi 2010 | Nelinpeli | |
| Kultaa | Lontoo 2011 | Nelinpeli | |
| Kultaa | Guangzhou 2013 | Nelinpeli | |
 Hopeaa | Kööpenhamina 2014 | Nelinpeli | |
| Hopeaa | Pariisi 2010 | Sekanelinpeli | |
| Pronssia | Madrid 2006 | Nelinpeli | |
| Pronssia | Hyderabad 2009 | Nelinpeli | |
Yu kilpaili urallaan kolmissa olympialaisissa. Ensimmäisen kerran hän oli mukana Pekingin olympialaisissa, joissa hän pelasi naisten nelinpelissä ja sekanelinpelissä. Nelinpeliin hän osallistui Du Jingin parina. He voittivat ensimmäisellä kierroksella eteläkorealaiset Ha Jung-eunin ja Kim Min-jungin ja puolivälierissä japanilaiset Kumiko Oguran ja Reiko Shiota. Välierissä he kohtasivat toisen kiinalaisparin Zhang Yawen-Wei Yilin. Yu ja Du voittivat ottelun erin 2–0. Loppuottelussa he kohtasivat eteläkorealaiset Lee Kyung-wonin ja Lee Hyo-jung. Kiinalaispari voitti ottelun erin 2–0. Sekanelinpeliin hän osallistui He Hanbinin parina. Ensimmäisellä kierroksella he voittivat brittiläisparin Anthony Clark-Donna Kelloggin. Puolivälierssä Yu ja He voittivat puolalaiset Robert Mateusiakin ja Nadieżda Kostiuczyk. Välierissä indonesialaiset Nova Widianto ja Lilyana Natsir olivat parempia erin 2–1. Pronssiottelussa kiinalaispari voitti Flandy Limpelen ja Vita Marissan. Lontoon olympialaisissa hän pelasi naisten nelinpelissä Wang Xiaolin parina. He voittivat alun perin alkulohkossaan kaksi ottelua, mutta heidät hylättiin yhdessä kolmen muun parin kanssa epäurheilijamaisesta käytöksestä: parit eivät yrittäneet tosissaan voittaa otteluitaan.[2] Hylkäämisen jälkeen Yu ilmoitti lopettavansa kilpailu-uransa.[3] Yu kuitenkin palasi pelaamaan samana vuonna, kun hän osallistui Kiinan avoimeen turnaukseen marraskuussa.[4] Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 Yu pelasi naisten nelinpelissä Tang Yuantingin parina. He voittivat alkulohkossaan saksalaiset Johanna Goliszewskin ja Carla Nelten sekä bulgarialaiset Gabriela Stoevan ja Stefani Stoevan, mutta hävisivät eteläkorealaisille Chang Ye-nalle ja Lee So-heelle. Puolivälierissä Yu ja Tang voittivat indonesialaisparin Nitya Krishinda Maheswari-Greysia Poliin, mutta hävisivät välierissä tanskalaisille Christinna Pedersenille ja Kamilla Rytter Juhlille. Pronssiottelussa eteläkorealaiset Jung Kyung-eun ja Shin Seung-chan olivat eteläkorealaisia parempia.[1]
Yu on myös kolminkertainen maailmanmestari: hän on voittanut MM-kultaa naisten nelinpelissä vuosina 2010, 2011 ja 2013. MM-hopeaa naisten nelinpelistä hänellä on vuodelta 2014 ja MM-pronssia 2006 ja 2009. Hänellä on lisäksi MM-hopeaa vuodelta 2010 sekanelinpelistä. Hän on myös nelinkertainen Aasian-mestari. Hänellä on yhteensä yhdeksän mitalia Aasian-mestaruuskilpailuista.[5][6] Yu oli urallaan useasti BWF:n naisten nelinpelirankingin ykkönen.[7] Yu lopetti kilpauransa Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen.[8]
Lähteet
- Yu Yang Sports Reference. Arkistoitu 3.8.2012. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
- Olympics badminton: Eight women disqualified from doubles 1. elokuuta 2012. BBC. Viitattu 25.4.2020.
- Tania Branigan & Peter Walker: China's Yu Yang quits badminton after Olympic match-fixing disqualification The Guardian. 2. elokuuta 2012. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
- Results - 2012 BWF. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
- Yu Yang BWF. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
- Tournaments BWF. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
- Ranking History BWF. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
- Phila Siu: The anger Games: Chinese veteran Yu Yang screeches towards retirement after defeat in bronze medal match SCMP. 19. elokuuta 2016. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)