Ystävyydestä

Cicero kirjoitti teoksen vuonna 44 eaa. pian Julius Caesarin murhan jälkeen. Hän omisti sen ystävälleen Atticukselle samoin kuin samoihin aikoihin kirjoittamansa dialogin Vanhuudesta.[2] Nämä kaksi teosta voidaankin nähdä eräänlaisena kaksosparina.[1]

Cicero hyödynsi teosta kirjoittaessaan kreikkalaisen filosofian esikuvia. Ystävyys oli ollut suosittu aihe kreikkalaisten kirjailijoiden parissa. Erityisesti Cicero hyödynsi Platonin ja Aristoteleen teoksia sekä Theofrastoksen sittemmin kadonnutta ystävyyttä käsitellyttä tutkielmaa.[1][2]

Ystävyydestä kuuluu Ciceron filosofisista teoksista suosituimpiin. Teoksen suomentanut Marja Itkonen-Kaila kuvaa sitä jopa yhdeksi koko antiikin proosakirjallisuuden luetuimmista tuotteista.[1]

»Ystävyys ei näet ole mitään muuta kuin mieltymyksen ja rakkauden sävyttämää yksimielisyyttä kaikissa jumalia ja ihmisiä koskevissa asioissa; uskon tosiaan, että viisautta lukuun ottamatta kuolemattomat jumalat eivät ole antaneet ihmisille mitään sitä parempaa.[4]»

Ciceron teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu, joka käydään merkittävien Rooman tasavaltalaisajan henkilöiden kesken. Keskustelu on sijoitettu tapahtuneeksi muutamaa päivää Scipio Aemilianus Africanuksen vuonna 129 eaa. tapahtuneen kuoleman jälkeen.[1] Keskustelijoina toimivat Gaius Laelius Sapiens, vuoden 140 konsuli ja Scipio Aemilianuksen ystävä, sekä Laeliuksen kaksi vävyä, Gaius Fannius ja Quintus Mucius Scaevola.[2] Scaevola oli Ciceron oma opettaja, joten Cicero on saattanut kuulla tämän muistumia käydystä aidosta keskustelusta.

Teos koostuu 27 lyhyestä luvusta. Cicero pohtii siinä ystävyyden merkitystä käyttäen esimerkkinä Scipio Aemilianuksen ja Laeliuksen välistä suhdetta. Laeliuksen puhe muodostaa suurimman osan keskustelusta. Laelius aloittaa ystävänsä kuolemasta, ilmaisee suuren surunsa ja käsittelee sitä, kuinka on kyennyt kestämään menetyksensä. Hän luettelee hyvän ystävyyden ominaisuuksia sekä piirteitä, jotka paljastavat huonon ystävän, ja tarjoaa erilaisia esimerkkejä omasta elämästään.

Alussa Fannius ja Scaevola kehuvat Laeliuksen viisautta ja kysyvät tältä, kuinka hän kesti Scipion kuoleman.[5] Scipio kertoo uskostaan kuolemattomuuteen ja halustaan jättää ikuinen maine ystävyydellään Scipion kanssa.[6] Tämän jälkeen käsitellään ystävyyden määritelmää sekä ystävyyden ja hyödyn suhdetta. Laeliuksen mukaan todellista ystävyyttä voi olla olemassa vain hyvien ihmisten välillä, sillä sen ehdoton edellytys on hyve. Ystävyys tekee elämän miellyttävämmäksi ja on myös keskeinen perheen ja yhteiskunnan osatekijä. Ystävyys ei perustu tarpeisiin ja hyötyyn vaan luontoon.[7]

Tämän jälkeen Laelius käsittelee syitä ystävien eroon toisistaan, sekä sitä, kuinka pitkälle rakkaus ystävään voi mennä. Hänen mukaansa ystävän pyynnöstä ei koskaan tule tehdä mitään väärää.[8] Laelius käsittelee myös ystävyyden syntyä, ystävien valitsemista ja koettelua, sekä niitä ominaisuuksia, joita ystävissä tulee etsiä. Samalla hän huomauttaa, ettei vanhoja ystäviä tule hylätä uusien vuoksi. Laelius selvittää myös ystävien velvollisuuksia niissä tapauksissa, joissa osapuolet ovat erilaisia asemansa tai kykyjensä suhteen. Laelius käsittelee myös sitä, kuinka ystävyys päätetään tarvittaessa ja kuinka ystävyyssuhteiden päättäminen vältetään. Hän huomauttaa, että joskus ystävyyteen kohdistuu kohtuuttomia odotuksia.[9]

Lopuksi Laelius huomauttaa, että ystävyys on välttämätöntä kaikille ihmisille ja todellinen ystävyys vaatii molemminpuolista kunnioitusta. Laelius muistuttaa myös, että ystävän oleellisena velvollisuutena on kertoa aina totuus, vaikka se loukkaisikin. Imartelu sen sijaan hyödyttää vain heikkoluonteisia. Lopuksi Laelius kuvaa vielä sitä, kuinka läheinen ystävyys hänen ja Scipion välillä vallitsi.[10]

Cicero antaa teoksessa ymmärtää, että Cato oli parempi ihminen kuin Sokrates, koska häntä ylistetään tekojensa, ei sanojensa vuoksi.[11] Kautta teoksen Cicero painottaa hyveen merkitystä ystävyydelle, ja kuinka todellista ystävyyttä ei voi olla olemassa ilman sitä. Vaikka ystävyyssuhteet ovat sitä vahvempia, mitä lähempää sukua ihmiset ovat toisilleen, ystävyys vaikuttaa myös etäisemmissä suhteissa. Näin ystävyys sitoo lopulta kaikki ihmiset yhteen.[11]

• Cicero: Laelius de Amicitia. The Latin Library. (latinaksi)
• Cicero: Laelius de Amicitia. Forum Romanum. (latinaksi)
• Cicero: Laelius de Amicitia. LacusCurtius. (englanniksi)
• Cicero: Treatises on Friendship and Old Age. Project Gutenberg. (englanniksi)