Yrjö Tamminen

Yrjö Alfons Tamminen (26. huhtikuuta 1921 Kalvola – 12. heinäkuuta 1943 Kuuttilahti) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 39. Mannerheim-ristin ritariksi hänet nimitettiin 19. marraskuuta 1941.[1] Alikersantti Tamminen katosi jatkosodassa 12. heinäkuuta 1943 Kuuttilahdessa.[1]

Yrjö Tamminen
Henkilötiedot
Syntynyt26. huhtikuuta 1921
Kalvola
Kuollut12. heinäkuuta 1943 (22 vuotta)
Kuuttilahti
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi Suomi
Palvelusvuodet 1940–1943
Taistelut ja sodat Jatkosota
Sotilasarvo alikersantti
Kunniamerkit Mannerheim-ristin ritari

Panssarintorjuntatykin johtajana 1. Jääkäriprikaatissa toiminut Tamminen tuhosi vihollisen suorasuuntaus- ja ilmatorjunta-aseita, raivaten tietä hyökkääville suomalaisjoukoille.[1]

Siviilielämässä hän oli työskennellyt lasitehtaan työmiehenä. Hänen vanhemmat olivat asemamies Alfons Tamminen ja Olga Elisabeth Björklund.[2]

Mannerheim-ristin ritariksi

Yrjö Tamminen nimettiin Mannerheim-ristin ritariksi ylipäällikön päiväkäskyllä 19. marraskuuta 1941 seuraavalla saatteella:

”Ylipäällikkö on pvm:llä 19.11.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Yrjö Alfons Tammisen.

Tykinjohtajana alikersantti Tamminen vei tykkinsä [Petäjäselässä] 23.9.41 tuliasemaan 150 metrin etäisyydelle suorasuuntausasemissa olevasta vihollisen tykistöstä, johon kuului lukuisia tykkejä ja neliputkinen it.-konekivääri. Vihollisen kiivaasta lähitulesta huolimatta alikersantti Tamminen, esimerkillään alaisiaan rohkaisten, pakotti tykkinsä tulella viholliset pakoon tykeiltään, jolloin omat hyökkäysvaunut ja jääkärit pääsivät murtautumaan vihollisen asemiin. Myöhemmin oli alikersantti Tamminen samassa taistelussa tykkeineen tuhoamassa sivummalla sijainneen vihollisen it.-konekiväärin miehistöä.

Taistelussa 24.9.41 aiheutti alikersantti Tamminen tykkeineen eräälle viholliskomppanialle [Äänisjärven rannalla] huomattavia tappioita. Hyökkäyksessä 27.9.41 hän eteni tykkeineen etulinjaan, väliin sen eteenkin, ja tuhosi tuliasemaan parhaillaan ajavan vihollistykin.”[2]

Lähteet
  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.

Viitteet
  1. Hurmerinta 2008 s. 265
  2. Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 22.2.2020.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.