Yrjö Saarinen

Yrjö Vihtori Saarinen (13. joulukuuta 1899 Rauhanniemi, Jyväskylän maalaiskunta – 9. tammikuuta 1958) oli suomalainen taidemaalari. Saarinen ei käynyt taidekouluja eikä matkustanut ulkomailla vaikutteita saamassa vaan hän etsi itse oman tiensä. Toimeentulon hänelle toi kilpimaalarin ammatti.

Saarinen kävi kansakoulun ja käsityöläiskoulun. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1937–1953 välillä. Saarisen töitä oli myös esillä ulkomaisissa näyttelyissä Ruotsissa, Norjassa ja Italiassa 1940- ja 1950-luvuilla. Kirjailija Mika Waltari tutustui 1942 Saarisen maalauksiin Unioninkadun taidesalongissa. Hän alkoi kerätä Saarisen taidetta omaan kokoelmaansa ja kirjoitti Saarisen taidetta käsitelleen esseen Taiteen vuosikirjaan 1945. Waltari tuki myös taloudellsesti Saarista.

Saarinen asui aluksi Jyväskylässä ja sitten Hyvinkäällä vuodesta 1929 alkaen. Hyvinkään taidemuseossa säilytetään professori Carl-Erik Sonckin keräämää Yrjö Saarisen taiteen kokoelmaa, johon kuuluu 60 maalausta ja 200 piirustusta.

Saarisen ekpressionistiselle taiteelle oli ominaista voimakas värien käyttö. Hän maalasi muotokuvia, maisemia ja asetelmia. Saarinen sai omana aikanaan mainetta myös eroottisilla naismuotokuvillaan.[1]

Saarinen sai Pro Finlandia -mitalin 1955 ja valtion taiteilijaeläkkeen.

Saarisen puoliso oli Signe Emerentia (Meeri) o.s. Kallio. Hänen vanhempansa olivat seppä Johan Victor Saarinen ja Emma o.s. Kallio.