Yrjö Paloheimo

Yrjö Alfred Paloheimo, sukunimi aik. Brander (29. lokakuuta 1899 Helsinki – 23. maaliskuuta 1986 Santa Fe, New Mexico, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen kunniakonsuli ja Finlandia Foundation-säätiön presidentti. [1][2][3]

Yrjö Paloheimon vanhemmat olivat vuorineuvos Karl Alfred Paloheimo ja Gerdrud Helena Hernberg. Hänen veljiään olivat Arvi Paloheimo, Paavo Paloheimo, Veli Paloheimo ja vuorineuvos Olli Paloheimo. Yrjö Paloheimo valmistui agronomiksi ja hän lähti Yhdysvaltoihin 1926. Hän palasi välillä Suomeen mutta muutti vuonna 1933 lopullisesti Yhdysvaltoihin jossa hän työskenteli Suomen pääkonsulinvirastossa New Yorkissa ja oli Suomen osaston komissaarina New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939–1940. Yrjö Paloheimo omisti Tuusulassa sijaitsevan Kallio-Kuninkalan tilan isänsä jälkeen vuodesta 1935 ja piti sitä kesäpaikkanaan. Talvisodan aikana Paloheimo organisoi Suomen avustustyötä amerikansuomalaisten keskuudessa.[2][3][4]

Toisen maailmansodan jälkeen Paloheimo toimi Help Finland-organisaation kenttäsihteerinä. Hän meni vuonna 1946 naimisiin Leonora Curtinin kanssa ja he muuttivat Pasadenaan Kaliforniaan, jossa Paloheimo toimi Suomen kunniavarakonsulina 1948–1964. Paloheimot asuivat Pasadenassa Leonoran isoäidiltään perimässä Fenyes-kartanossa ja myös Suomen varakonsulaatti toimi siellä. Vuonna 1953 perustettiin suomalaista kulttuuria Yhdysvalloissa edistämään Finlandia Foundation-säätiö, jonka presidenttinä Paloheimo toimi. Paloheimot luovuttivat sittemmin Fenyes-kartanon Pasadenan historiallisen museon käyttöön ja muuttivat New Mexicon osavaltiossa omistamalleen karjatilalle.[2][3]

Vuonna 1973 perustettiin Suomeen Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö, joka vaalii Tuusulan vanhaa kulttuuriperinnettä ja tukee Suomen ja Yhdysvaltojen välistä kulttuurityötä. Kallio-Kuninkalan rakennukset peruskorjattiin 1986–1987 ja niissä toimi sitten Sibelius-Akatemian Musiikkikeskus ja vuodesta 2013 Taideyliopiston Järvenpään toimipiste.[2][3]

Yrjö Paloheimo oli naimisissa Leonora Frances "Babsie" Curtinin (1904−1999) kanssa. He adoptoivat 1940-luvun lopulla neljä orpolasta Suomesta ja toivat heidät Yhdysvaltoihin.[2][3]